Naapuri oli kärräämässä kaatopaikalle kahta valurautaista puutarhatuolia. Muutama puupinna oli päässyt päivettymään, muuta vikaa tuoleissa ei ollut. Tuoleille oli kuitenkin langetettu tappotuomio, sillä tilalle oli jo hommattu trendikkäät polyrottinkiset sohvat.
Kerrankin Vanhalla herralla välähti! Se lupasi kiikuttaa naapurin romut meille vesikärryllä. Naapurin kävi sääliksi vanhaa miestä, sillä tuolit painavat todella paljon - umpirautaa kun ovat. Naapuri kuskasi tuolit meidän kartanolle peräkärryllä ja kiitteli kovasti, että kaatopaikkakeikasta tuli yllättävän lyhyt!
Vanha herra irrotti puupinnat ja hioi niistä vanhat petsit pois. Sitten pinnat saivat minun lempparivärini. Nyt metkasti kiikkuvat tuolit komistavat Paukkupuutarhaani. Niin passelit, että ihan naurattaa, vaikka kaatopaikkatavaraa ovatkin!
Vanha rouva
Kannattava pelastusoperaatio, näitten runko ei hevillä hajoa! Katsoinkin, että mikäköhän tuo runko on - keinuva siis. Kiva.
VastaaPoistaVoisin antaa Sinulle arvonimen superkierrätin! Keksit kaikille asioille uuden elämän ja se on hyvin kunnioitettavaa!!! En ole ehtinyt kommentoimaan, katsomaan kylläkin kaikkea ihanaa mitä olet säilönyt, tehnyt ja rakennellut ja tuo huumaavaa siivoushormoni! Olet ansainnut mitalin! Ihanat tuolit, edellisen postauksen ihanat lootat, niitä meilläkin odottaa uutta elämää...kaikkea kivaa! Ja Vanha Herra...lämpö paistaa välitämisestä ja siitä että hän toteuttaa toiveesi joita et ole ilmoille edes laskenutkaan!
VastaaPoistaEihän noin hyvää tavaraa voi kaatopaikalle päästää. Innosta hihkuen olisin minäkin kotiani nuo kantanut.
VastaaPoistaOlisi ollut sääli, jos nuo olisivat päätyneet kaatopaikalle.
VastaaPoistaIhana pelastus - operaatio, onneksi ennätit väliin ja nyt on komiat tuolit, eikä rapistu!!
VastaaPoistaUpeat tuolit, olen kade
VastaaPoista