Kaksi vuotta sitten meillä rakennettiin. Vanhan talomme remontoitiin ja sen kylkeen rakennettiin uudisosa. Uudisosan tieltä kaadettiin yhdeksän isoa ja vanhaa koivua. Oli jo aikakin kaataa, sillä mereltä puhaltavilla syysmyrskyillä kahdeksankymppiset puuvanhukset nitisivät ja natisivat pelottavasti. Puita pilkottaessa huomattiin, että rungot olivat tyvestä likipitäen lahoja. Klapikasoja kootessani panin talteen pari punkallista sieviä tuohenpaloja. Vastaisuuden varalle, taas kerran. Kaksi vuotta olen siirrellyt tuohitötteröitä paikasta toiseen ja odottanut taivaallista salamaniskua ja valaistusta tyyliin "Tee tuohesta uniikki --- JOKU". Aurinkoisella seinustalla paistatellessani koin lopultakin tuon valaistuksen. Rimanpätkä esiin sekä porakone passiin kera Vanhan herran (tunnustan näin julkisesti, etten osaa käyttää kyseistä vempelettä ja ehkä hyvä niin) ja ruuvirasian. Kas tässä: uniikki tuohiveistos by Vanha pari:
Siinä se nyt paistattelee kevättalvista päivää ulkohuonerakennuksen päädyssä kaikkien ohikulkijoiden ihmeteltävänä.
Terveisin
Vanha rouva
Onpas upea tuohiveistos ja taatusti uniikki:)
VastaaPoistaMinä jo hetken luulin, että rupeat tuohitorvea väsäämään, mutta siitä tulikin taideteos vailla vertaa.
VastaaPoistaHyvä Te!
Joo,sä taas olet saanut "valaistuksen" , Mahtava idea. Mä vaan ihmettelen,kuinka ne ideat sulle tulee ja mun pää vain on tyhjää täynnä!
VastaaPoistakomiat on tuohiveistoksesi! :)
VastaaPoista