Kauhun parkaisu pääsi ilmoille, kun Vanha herra oli kirveellä panemassa palasiksi puuliiteristä löytämiäni pöydänjalkaa ja kynttilänjalkaa. Vanha herra itse on ne omakätisesti, kieli keskellä suuta koulussa sorvannut. Pöytää anoppivainaa käytti kukkapöytänä. Pöytälevy halkesi kosteudesta, koska anoppi holvasi kukille vettä alvariinsa. Kynttilänjalkaa ei kuulemma ikinä oltu edes kelpuutettu tehtäväänsä. Vanha herra tietysti ajatteli, että hänen tekeleensä joutavat takkapuiksi.
ARGHHH! Minä pelastin aarteet uhkaavan kirveen alta. Etsin kirpparilta pöydänjalkaan sopivan puutarjottimen tukevaksi seisoma-alustaksi. Sekatavarakaupasta ostin kaksi metallista pikkulautasta steariinin valuma-alustaksi. Ruuvausta, liimausta ja maalausta.
Vanha rouva
Säolet sitten löytänyt aarteita. Ihanan ihanat kynttilänjalat,ruosteisista raurajutuusta en sano mitään. Kuule kyllä sä voit vieläkin kaksosille tossut tehdä. Nykyään saa ainakin askartelukaupoosta ja hyvin varustetuista kangas sekä lankaupoosta sellaista ainetta,josta laitetaan pohjiin liukuestepalluroita.
VastaaPoistaTodella kauniita kynttilänjalkoja.. hyvä kun kerkesit pelastamaan ne. Ikkunanpoka on oikein tyylikäs ja nuo rusetit ovat siinä, kuin mansikka hillossa:)
VastaaPoistaKyllä sinulla on sitten kaunista!
VastaaPoistaNyt on kyllä taas pakko kommentoida. Tee hyvä ihminen näistä luomuksistasi kirja!! Maailmassa olisi varmasti monta onnellista sielua, jotka nauttisivat jo pelkästä näiden käsittämättömän luovien tekeleiden katselemisesta. Ja hurjimmat saattaisivat jopa itse yrittää samaa perässä. Siitä riittäisi iloa monelle ja pitkään.
VastaaPoistaTätä kyllä selvitellään niin maar perusteellisesti kunhan saavumme muuttolintujen mukana koti-Suomeen. Enää neljä päivää ja nousemme siiville.