Valkoinen ja punainen neuletyynyni saivat seurakseen harmaan palmikkotyynyn. Trion värit keksin raidallisesta patjanpäällisestä, joka pehmustaa Vanhan herran takalistoa puusohvalla.
Neljänneksi villatyynyksi tuunasin mummuni vuonna 1959 kutoman pikkuryijyn. Se on kulkenut mukanani vuodesta 1979, kun minä kotoa suureen maailmaan läksin. Milloin se on roikkunut opiskelijakämppäni seinällä, milloin maannut istuinalustana juppinojatuolissani, milloin odottanut liinavaatekaappini perukoilla uutta tulemistaan. Nyt se tuleminen sitten tuli.
Kudoin ryijyyn villaisen takapuolen ja yhdistin kappaleet toisiinsa. Tyyny sisälle ja reuna kiinni. Lopputuloksena ryijytyyny. Sohvalla kohtaavat nyt Vanhan herran pappa, joka on nikkaroinut sohvan, ja minun mummuni, joka on solminut ryijyn.
Olen minä värkännyt musta-valkoisenkin tyynyn, mutta se ei oikein passaa näiden maalaistollukoiden seuraksi. Niinpä asettelin sen ihan eri huoneeseen omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä - kunnes teen sille jonkun yhtä graafisen seuralaisen lopuista mustista ja valkoisista villalangoistani.
Tällä erää mustavalkotyynyn seurana saa keekoilla Erittäin Graafinen Hänen Ylhäisyytensä, joka on palannut nurkkiimme kiehnäämään vietettyään kylmän talven uuninpankolla oikeassa kodissaan.
Terveisin
Ottokatti ja Vanha rouva
Kauniita ja tyylikkäitä tyynyjä olet tehnyt:)
VastaaPoistaIhanan näköinen ottokatti, krapsutuksia hälle ja Vanhalle rouvalle mukavaa päivää!
Vähä kai nuo on siistejä nuo tyynyt! Ja kattikin kans! Taijatpa olla järjestyksen immeinen, kun on niin ojennuksessa tyynyt sun muut, ei voi muuta kun hieman kadehtia... ittellä kun on ikuinen kaaos,joka ei todellakaan ole hallittu! :)
VastaaPoistaIhana tapa tuunata vanha ryijy, tulikin tosi kaunis.
VastaaPoistaVai on mirri talven jälkeen palannut, lokosan näköisenä siinä makoilee.
hienoja tyynyjä sopivat hyvin tuohon penkki sohvaan tuo ryijy tyyny on myös kaunis ! Voi sitä otto -kattia ! kiva varmaan kun on tullut vanhaa rouvaa tervihtimään!
VastaaPoista