Poikamieskakkuja

Viisikymppinen poikamies oli tulossa tekemään tupatarkastusta. Mitähän sille voisi leipoa? Tuskailin ja tuhisin, selasin ja läräsin keittokirjoja. Lopulta Vanha herra tuskastui tumpelointiini ja ratkaisi asian diplomaattisesti: "Sää oot koko kesän leiponu kaikenmaailman kakkuja kavereilles, mutta mää en oo saanu yhden yhtä mansikkakakkua." Siinä se - pitihän se sitten tehdä:

Kahden kaneliripauksella maustetun kakkukerroksen väliin sekoitin rahkasta, tomusokerista ja kermavaahdosta täytteen, jolle asettelin umpijäisiä mansikoita. Kostutin kakun mansikkasiiderillä, nami nami. Lykkäsin tuorekelmulla peitetyn kakun jääkaappiin kunnon painon alle yöksi. Aamusella viipaloin mansikat. Muussasin reunapaloista mansikkakoristuksen alle tuorehillon, jotta mansikkasiivut eivät liukuisi pois kakulta. Keskelle komein mansikka. Päälle siideristä ja liivatteesta tehty kiille. Reunoille runsas kermapursotus.

Olisin niiiiiiin mielelläni tukkinut kakkuun helmiäisrakeita tai ruusunkukkia, mutta Vanha herra seisoi haukkana vieressä ja kielsi roskien laittamisen kakun päälle. Otin vahingosta vaarin ja hörsöilin oikein olan takaa appelsiinikakun kanssa:

Tavalliseen appelsiininkuoriraasteella ryyditettyyn kuivakakkuun upposi 1, 5 dl tuorepuristettua appelsiinimehua! Koristelin kovin ankean rengaskakun puutarhan antimilla sydämeni kyllyydestä: orvokkeja, kehäkukkia, krassinlehtä, viinimarjoja. Appelsiinirenkaitakin tökötin kakulle - niitä ei tosin puutarhassani kasva - sillä emäntäkoulussa opetettiin joskus muinaisuudessa, että koristeiden pitää antaa jokin vinkki ruoan sisällöstä. 

Poikamiesystävämme tarkasti tuvan ja tilukset ja asettautui ruokapöytään lähi-luomu-eko-ruokaa syömään: oman maan pottuja, salaatteja, yrttejä. Omatekemää mehua ja leipää. Itsesuolattua lohta. Päälle omista raparpereista keitettyä kiisseliä.

Poikamies torkahteli tovin keinutuolissa ja sitten oli edessä päivän rankin urakka:

Poikamies söi kuuliaisesti kaksi palaa kumpaakin kakkua ja totesi sen jälkeen Vanhalle herralle: "On se vaan hyvä, etten minä ole akkaa itselleni ottanut!"

Vanha rouva