Meikattu maustekakku

Leivoin vanhan ajan maustekakun. Löysin ohjeen Meiran netistä (KLIK). Ohje on simppeli, aineet tavallisia ja maku tuhdin mausteinen. Paistoin kakun tasapohjaisessa vuoassa. Ajatuksena oli koristella kakku juhlavaksi. Keitin kinuskin, jonka levitin kakun päälle. Sitten alkoi meikkaaminen!

Meikkipussukastani löytyi hedelmänamuja, tähtianiksia, merisuolaa, roseepippureita ja kuivattuja kukanterälehtiä. Meikattu maustekakkuni sekä maistuu että tuoksuu.

Ulkona roimii räntää ja vettä peräkanaa. 

Sisällä vaanitaan suklaamunia.

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Vanha rouva

Aika ja inspiraatio

Pohdin helmikuun alussa (KLIK) mitä tekisin Pirtinkehräämön karstalangoista, jos aika ja inspiraatio iskisi. Nyt ei tarvitse enää pohtia:

Maaliskuun aikana kudoin kaksi isompaa (60 x 60) ja kaksi pienempää (40 x40) palmikkotyynyä. Värit poimin taustalla näkyvästä ryijystä. Vain sininen, punainen ja musta puuttuvat. Eikä senvärisiä tyynyjä taida tullakaan, sillä nytkin on kuulemma sohvalla ahdasta ;)

Palmikoita on kahden puolen kutakin tyynyä. Kaikki tyynyt saivat kulmiinsa tupsut. Ovat muka hauskemmat tupsujen kera.

Lankaa kului noin 400 grammaa. Kudoin tyynyt nelosen pyöröpuikoilla putkiksi, jotka neuloin ylä- ja alapäistään kiinni.

Jotta mielenvireyteni pysyisi kohdillaan, kekkasin Kontissa ison kasan villalankoja (75 % villaa ja 25 % vahvikkeita), jotka on tarkoitettu 2,5-3-puikoille. Nuo palmikot ovat käsinvärjättyjä ja käsinpestäviä. Koko läjä maksoi parikymppiä.

Mitähän aika ja inspiraatio keksivät näiden päänmenoksi edellisten, jälkeenjääneiden karstalankojen lisäksi?

Vanha rouva

Vassokuu vaan

Tarjolla tänään kirpparikamaa eli keramiikkamuna. En vaan voinut jättää käsinmaalattua jättimunaa Konttiin - vaitenkin kun se maksoi kokonaiset kolme euroa. Pienet munat ovat katoavaa kauneutta suklaamunien muodossa.

Leivoin Vanhan herran päiväkahville porkkanakakun. Olisin niin mielelläni koristellut kaksikerroskakun pienillä hedelmämunilla, mutta eihän niitä siihen hätään mistään löytynyt. Vanha herra ei kuitenkaan nostanut asiasta meteliä - pääasia tuntui olevan porkkanakakku. Ripottelin kakun päälle pähkinärouhetta. 

Yllätin itseni värkkäämällä minienglanninlakusuklaasuolatikkukökköjä. Suolatikut pätkitään, päälle kaadetaan suklaasulaa, lusikoidaan kököiksi ja päälle ripotellaan nameja. Annetaan jähmettyä. Kas siinä koko resepti. Osui ja upposi ainakin Vanhaan herraan.

Tässä vielä kirpparimuna kirpparikulhojen seurassa. Nämä ulkoa mustat ja sisältä keltaiset kulhot olen kerännyt vuosien saatossa kirppareilta hullunhalvalla. Ne ovat Kupittaan Savea. Etualalla nököttävä kukkaisrasia on anopin peruja. 

Tekstailtiin Stanstan kanssa pari päivää sitten kirpparilta ostettujen lankojen pakastamisesta (jotta nitistetään langoissa mahdollisesti lymyilevät öhköt). Mainitsin lähteväni merenrantaan kävelylle. Stansta pyysi ottamaan kuvan. Tässä se Stanstan ranta nyt on, vassokuu vaan. 

Vanha rouva

Taas näitä

Vanhoja sanakirjoja piisaa tässä huushollissa menneen maailman ammoisen ammatin takia. Sanakirjaruusukkeita sun muita tilpehöörejä olen värkännyt vuosien varrella usein. Ja taas näitä syntyi!

Nyt pääsi työstettäväksi ihka ensimmäinen suomi-venäjä-sanakirjani vuosimallia 1979. Tuona vuonna pääsin ylioppilaaksi ja kieli-instituuttiin opiskelemaan kääntämistä ja tulkkausta. Pääkieli oli venäjä ja sivukieli englanti. 

Näin jossain joskus tämmöisiä kirjansivuista väkerrettyjä pupuja. Pakkohan pupusia oli kokeilla. Niin hauskoja niistä tuli, että jopa Vanha herra murahteli hyväksyvästi kotkotuksilleni.

Pupuset näyttivät vähän orvoilta paljasta seinää vasten. Piti sitten tehdä yksi iso ja kaksi pientä seinäruusua. Iso on samaa paperia eli suomi-venäjää, vaaleammat suomi-englantia. 

Aurinkoista lauantaita!

Vanha rouva