Pakko tuputtaa heti alkuun Hugo Backmanssonin vuonna 1905 maalaama "Pietarin Grand Hotel". Ihan sen takia, että melkein yhtä hulppea olo oli meikäläisellä Helsingissä. Lämpimästi otettiin vastaan, hyvää ruokaa tarjottiin ja muutenkin oli ystävyys ylimmillään.
Kauneutta piisasi. Niin kuin nämä kirjallisuusklassikot, jotka oli puettu somiin tekstiilikansiin. Entäs sitten nämä olkihatut?
Helsinki oli yhden viikonlopun verran täynnä teatteria, kirjallisuutta, taidetta, värejä, naurua, outoja ostoksia ja muuta mielenvirkistystä. Metrollakin pääsin ajelemaan!
Melkein pakahduin kohdatessani kaksi vanhaa suomalaismestaria: Isaak Wacklinin "Miehen muotokuva" vm 1756 ja Aleksander Lauréuksen "Vanha nainen kehrää auringossa. Kissa seisoo pöydällä" vm 1814. Yhtä syvä huokaus pääsi ilmoille katsoessani kuvanveistäjä Michael Schilkinin veistosta "Madonna ja lapsi" vm. 1956.
Villa Gyllenberg on yksityinen taide- ja kotimuseo, joka sijaitsee Länsi-Helsingissä Kuusisaaren lounaisrannalla. Museon kokoelma on saanut alkunsa pankkiiri, kauppaneuvos Ane Gyllenbergin intohimosta kerätä taidetta. Nyt museossa on "Schjerfbeck & muoti – taidetta ja pukuhistoriaa 1880–1950". Näyttelyyn on koottu taidetta ja muotia kiehtovaksi kokonaisuudeksi.
Jo pelkkä taiteilijoiden nimiluettelo antaa ymmärtää, että suuren äärellä ollaan: Gunnar Berndtson, Väinö Blomstedt, Yngve Bäck, Birger Carlstedt, Marcus Collin, Albert Edelfelt, Ragnar Ekelund, Akseli Gallen-Kallela, Olga Gummerus-Ehrström, Axel Haartman, Greta Hällfors-Sipilä, Eero Järnefelt, Erkki Koponen, Väinö Kunnas, Vilho Lampi, Yrjö Ollila, Jalmari Ruokokoski, Tyko Sallinen, Santeri Salokivi, Helene Schjerfbeck, Hugo Simberg, Venny Soldan-Brofeldt, Ilmari Vuori, Dora Wahlroos, Matti Warén, Torsten Wasastjerna ja Maria Wiik.
Ompelijat ja muotihuoneet kertovat näyttelyssä omaa tarinaansa. Taideteokset toimivat kuvittajina. Miten kauniilta kankaista luotu taide näyttikään tavallisen villasukankutojan silmissä!
Aivan erityinen "näyttely" löytyi Kalliosta osoitteesta Neljäslinja 20. Se oli Tekstiililiike Selma Palmu Oy. Se on tarjonnut "Keskustelua ja maailmanparannusta Kalliossa vuodesta 1953".
Kallion maamerkkinä tunnettu Selma Palmu on vanhan ajan lyhyttavaraliike. Selma Palmun seiniä koristavat lattiasta kattoon ylettävät hyllyt täynnä kirjavaa käyttötavaraa.
Legendaarinen liike oli vaarassa lopettaa toimintansa kokonaan.
Liikkeen ikkunassa oli ilmoitus, että liikkeelle etsitään jatkajaa. Kolme rohkeaa naista ajatteli, että kyseessä on sen verran merkittävä kivijalkakauppa, että se täytyy pelastaa.
Selma Palmu vei sydämeni kertaheitolla. Mitä aarteita sieltä löytyykään! Kaiken kattava hyväntuulisuus ja aurinkoinen palveluasenne suorastaan mykistivät hitaan ja hiljaisen hämäläisen.
Mene hyvä ihminen nauttimaan puodin antimista ja edes pienellä ostoksellasi kannattamaan, että Selman tarina jatkuisi vielä ainakin seuraavat 60 vuotta. Hyvän olon kauppa!
Helsingin Itäkeskuksessa sain kollata sydämeni kyllyydestä etnisiä supermarketteja. Mitä herkkuja! Mitä tuoksuja! Mitä värejä!
Siemenissä löytyy! Oliiveissa löytyy! Itämaisia leivoksia en edes kerinnyt kuvata, kun ne luikahtivat iltateellä parempiin suihin.
Remontoitu Hakaniemen halli läpäisi tarkastukseni ja kauniiksi havaittiin.
Stansta todistaa!
Georgialaisen ravintolan ruoka helli makunystyröitä eikä italialainen ravintolakaan pekkaa pahempi ollut. Nopeasti meni aika. Mutta nyt on monta hyvää syytä suunnitella uusi matka isolle kirkolle. Jälleennäkemisiin Stansta, Aili ja Marianne!
Vanha rouva
