Kreivi Aleksei Ivanovitš Musin-Puškin oli suurmaanomistaja, valtiomies, historioitsija ja taiteentuntija 1700-luvun Venäjällä. Hänellä oli laaja yksityinen kirja- ja käsikirjoituskokoelma. Ei ihme, että keisarinna Katariina II kiinnostui miehestä ja hänen kokoelmastaan - olihan Katariina sangen sivistynyt ja lukenut nainen. Mutta sitten Aleksein ihailijoihin liittyi tuntematon kaunotar...
Nuo kaksi kaunista ja yltäkylläisyyden ympäröimää kaunotarta pukeutuivat silkkiin ja samettiin, pitseihin ja jalokiviin. Kultabrokadi välkkyi, musta pitsi kätki ja paljasti, malakiitti vihersi ja rubiini punersi. Painavat helmet kimalsivat ja pumpuliset alusmekot kahisivat. Mutta mitä meni kreivi Aleksei, tuo hyväkäs tekemään?
Raija Orasen historiallinen romaani Aurora kertoo hurmaavaa ja traagista tarinaa kahden daamin loukkuun jääneen Aleksein suvusta, Musin-Puškineista. Se kertoo suomalaisista Emiliestä ja Aurorasta, joista tuli kauniita ja rohkeita, upporikkaita ja mahtavia, onnellisia ja onnettomia, rakastuneita ja hylättyjä. Voi lue!
Löysin kirjahyllystäni venäläisiä miniatyyrimaalauksia sisältävän taidekirjan. Sivut ovat aikoja sitten kellastuneet ja osa kuvista haalistunut lähes tunnistamattomiksi. Päätin pelastaa sen, mitä pelastettavissa on. Aleksei, Katariina ja tuntematon kaunotar 1700-luvulta saivat kukin oman taulunsa: sommittelin nauhoista, helmistä, pitseistä, medaljongeista, posliinilautasista ja brokadinpalasista yltiöäklöt pikkutaulut. Taustana käytin kellastuneiden venäläisten taidekirjojen kansia - ne kun on tehty vanhan ajan malliin oikeasta kankaasta. Miniatyyrikirjani kankaiset kannet puolestaan liimasin sellaisinaan isompien kirjankansien päälle.
Tauluni eivät ehkä yllä yhtä yltäkylläisiin sfääreihin, mihin Musin-Puškinit tai Aurora Demidov-Karamzin olivat tottuneet, mutta Vanhan herran ne ainakin panivat mykäksi. Aikansa ällistyneenä tauluja tuijotettuaan hän tokaisi: Et kai sää aio noita seinälle panna?
Vanha rouva






