Pikkuihmiseni pääsi ripille. Miten hyväkäytöksinen, hymyilevä ja kunnollinen on tuo poika, joka tuli hoitooni 12 vuotta sitten. Nyt poika ei enää mahdu syliini eikä äitinsä kainaloon. Nyt poika taputtaa meitä päähän komeista korkeuksistaan.
Ensimmäinen asia, mitä Pikkuihminen aamulla meille hoitoon tuotaessa huusi ulko-ovelta oli: "Mitä kakkua syödään?" Ja mehän söimme jos jonkinlaisia paakkelseja, joiden vatkaamiseen ja pyörittelyyn poika osallistui suurella antaumuksella. Pikkuihminen oli ahkera apulaiseni melkein kolme vuotta. Katso vaikka KLIK!
Ja kysely jatkui: "Kai sää tekisit niitä valkosuklaakeksejä?" Pikkuleipien ohje löytyy vuoden 2011 jutuista (KLIK).
Kakkutoive oli klassinen mansikkakakku. Kakun sisällä on mansikkahilloa ja kerma-tuorejuusto-valkosuklaa-täyte. Kakun päällä on mansikoita. Kakun reunaan pursotin paksusti aitoa vispikermaa.
Oli ilo olla juhlissa mukana.
Vanha rouva eli ottomummu
Ihana yhteinen menneisyys. Ja mitä kakkua syödään 😍
VastaaPoistaJa toivottavasti ihana yhteinen tulevaisuus!
PoistaTuleeko pojasta mahdollisesti kokki tai kakkuleipuri? Hänellä on ollut herkulliset hetket luonasi, sillä olet aivan mahtava leipuri.
VastaaPoistaMistäpä sitä tietää, kun ikää on vasta 15 vuotta. Enhän minäkään tiedä, mikä minusta tulee isona...
PoistaRoolit on vaihtuneet - kukas ne nyt onkaan "Pikkuihminen" - hih...
VastaaPoistaOnneksi mun ensimmäinen mummotettava pääsi ripille jo vuosi sitten, kun ei ollut vielä päätä pidempi... muutamia senttejä vain... nyt kuva meistä saattaisi olla juuri noin ihana kuin teistäkin!
On se kumma, kun kasvaa alaspäin, mutta leveys lisääntyy ;)
PoistaNiin niistä pienistä kasvaa suuria. ❤️
VastaaPoistaJa suuret alkaa kutistua ;)
Poista