Tuunattua joulua

Tässä on alkutilanne: iso kasa pahvisia lanka(?)kartioita. Niitä olisi saanut ottaa niin paljon kuin olisi halunnut kantaa. Yritin olla kuitenkin kohtuullinen hamstraaja - varsinkin kun ei ollut minkään sortin tajua siitä, mitä kartioista voisi tuunata. Kartiot olivat tarjolla Tam Silkin tehtaanmyymälässä Kangasalla. Samassa paikassa, mistä viime vuonna ostin hullunhalvalla kaksi kenkälaatikollista valkoisia ja mustia pitsinpätkiä. 

Vuoden olen miettinyt niitä pitsinpätkiä. Iltana muutamana selasin Instaa ja mietin, miksi lenkkiketjut ovat nyt niin IN. Tiedäthän ne ketjut, joita kansakoulussa väkerrettiin paperista kuusenkoristeiksi. Sitten se iski, se suuri älynväläys!

Vaaleista pitsinpätkistä syntyi kolme piiiiiitkää pitsiketjua. Niin pitkää, että sain ne ripustettua pönttöuunin pellinvarsiin. Siinä ne nyt roikkuvat. Paikassa, johon olen vuositolkulla ollut miettivinäni jotain koristetta, joka ei hyökkää Vanhan herran päälle.

Mustat pitsit odottavat vielä tulemistaan. Onhan tässä aikaa. Jonain kauniina päivänä saan kuningatarajatuksen - ennemmin tai myöhemmin. Esimerkiksi näitä kynttilänjalkoja kypsyttelin aikoinani monta vuotta. Keskellä on entinen lampunjalka ja sen kummallakin puolella kirppareilta löytyneitä jalkoja. Osa oli valkoisia, osa kultaisia, osa ei minkään värisiä. Maalasin ja hion ne kulahtaneen mustiksi. Nyt ovat ikään kuin "samaa sarjaa".

Mennäänpä sitten pahvikartioihin. Niistä sukeutui ilman pahempia synnytystuskia suuri kuusimetsä:

Kudoin jämälangoista kuusenhuput, jotka viritin kartioiden ja jatkolatvojen päälle. Vanha herra sahasi liiteristä löytyneistä oikeista kuusenoksista kuusenjalat. Liimasin ne pahvipyörylöiden avulla kartioihin. Metsän alusta on peräisin talomme rossipohjasta löytyneistä laudoista. Punatulkut ja kärpässienet löytyivät kirpparilta. Siinä se. 

Nyt on tuunattu joulua sen verran, että on aika pötkähtää sohvalle syömään suklaata ja lukemaan lahjoja. Ja ehkä ottamaan toinenkin suklaa.

Vanha rouva