Kokovuotiskatsaus

Tein vuosi sitten uudenvuodenlupauksen: luen kaikki Euroopan maat läpi edes parin kirjan verran / maa. Puolessa välissä lupaustani julkaisin puolivuotiskatsauksen, joka on täällä. Nyt, kun vuosi on kulunut, voin ilokseni todeta, että olen loppuvuoden aikana tutustunut kaikenmaalaisiin eurooppalaisiin:

IRLANTILAINEN

ITALIALAINEN

 

KREIKKALAINEN

BOSNIALAINEN, ALBANIALAINEN, KROATIALAINEN 

ja SUOMALAINEN SELVITYS JUGOSLAVIAN PERINTÖSODASTA

POHJOISMAKEDONIALAINEN

 

MAKEDONIANALBANIALAINEN ja SUOMENALBANIALAINEN

 

UNKARILAINEN

SAKSANVENÄLÄINEN

RANSKALAINEN

ESPANJALAINEN

PORTUGALILAINEN

NORJALAINEN JA MALTALAINEN

 

TSEKKILÄINEN

 SUOMENVENÄLÄINEN VALKO-VENÄJÄSTÄ

SOKERINA POHJALLA 

KAKSI ERILAISTA KIRJALLISUUDEN KOHTALONHETKEÄ

Franz Kafka kirjoitti aikoinaan, että "Mielestäni meidän pitäisi lukea vain kirjoja, jotka vaivaavat meitä ja tekevät meihin vaikutuksen. Jos lukemamme kirja ei ravistele meitä eikä herätä meitä kuin vasaralla lyötäisiin päähän, miksi lukea sitä? Kirjan on oltava kuin kirves, joka iskee jäätyneeseen mereen sisällämme." Niin totta, mutta toisaalta myös hömpällä on paikkansa kirjallisuuslistallani. Kun joka tuutista pukkaa pelkkää sotaa, työttömyyttä, köyhyyttä, saasteita, rötöksiä, sairauksia, kuolleita, onnettomuuksia ja väkivaltaa, on paikallaan välillä sulkea nuo todellisuuden totuudentorvet. Silloin uppoudun rakkautta, lempeä, romantiikkaa tihkuviin kirjoihin taikka salapoliisiromaanien kiperiin kiemuroihin. Niitä en kuitenkaan luetteloinut tähän juttuun, mutta usko pois, niitä on ollut paljon kuluneen vuoden aikana. 

Euroopan valloitukseni on vielä kesken. Belgia ja Alankomaat odottavat lukijaansa, joka ei yksinkertaisesti ole ehtinyt syventyä belgialaiseen ja alankomaalaiseen kirjallisuuteen. Itä-Eurooppa, Balkan ja Espanja veivät lukijansa sydämen, joten niihin jäin junnaamaan pitkäksi aikaa kuluneena vuonna. Lukulistallani ovat lisäksi vielä seuraavat maat, joiden suomeksi käännettyä kirjallisuutta on vaikea, ellei lähes mahdoton löytää: Andorra, Liechtenstein, Luxemburg, Monaco, Montenegro, San Marino, Vatikaani. Jos tiedät em. maista jonkun kaunokirjallisen teoksen suomen kielellä, kerro ihmeessä!

Lopuksi haluan tuoda esiin kirjallisuuden kääntäjien merkityksen. Luen venäjäksi ja englanniksi sujuvasti, mutta ilman ammattitaitoisia, asiantuntevia ja taiten ja harkiten tehtyjä suomennoksia olisi tämäkin lukulupaus jäänyt pitämättä. Kunnia siis kääntäjille, ihan semmoisille livesuomentajille, jotka elävät ja hengittävät kirjailijan kanssa yhtä matkaa. 

Tässä kuva Oulun kaupunginteatterista hetkeä ennen venäläisen Leon Tolstoin Anna Kareninan alkua. Venäläinen kirjallisuus on sydämessäni aina - kiitos kielenkääntäjäopintojeni ja viisaiden venäläisten opettajieni, jotka panivat oppilaansa lukemaan venäläiset klassikot etuperin ja takaperin. Niiden ansiosta on helpompi ymmärtää tätäkin aikaa.

Vanha rouva