5.7.2025

Puolivuotiskatsaus

Tein uudenvuodenlupauksen: luen kaikki Euroopan maat läpi edes parin kirjan verran / maa. Ensimmäisten parin kuukauden aikana luin liettualaista, islantilaista, belgialaista, ranskalaista, suomalaista, ruotsalaista ja englantilaista kaunokirjallisuutta. Unohdin kuitenkin kuvata todistuskappaleet. Nyt, puolessa välissä vuotta, voin ilokseni todeta, että on tullut sekä kuvattua että luettua:

VIROLAISIA

 

LIETTUALAISIA

 

PUOLALAISIA

  

  


TSEKKILÄISIÄ

 

BULGARIALAINEN ja TRANSNISTRIALAINEN

 

UKRAINALAISIA

 

 

 


GEORGIALAINEN
1000-sivuinen eepos Stalinin lempiviinin kera ja ilman:



RANSKAN VENÄLÄINEN ja MEÄNMAAN RUOTSALAINEN

 

Nyt on luvussa 
TSEKKILÄINEN ja SVEITSIN VENÄLÄINEN


Kovin näkyy olevan itäeurooppalainen painotus. Täytyy varmaan siirtyä Latvian ja Unkarin jälkeen Etelä- ja Länsi-Eurooppaan seuraaviksi kuukausiksi.

Mitä olen saanut puolen vuoden mittaisen eurooppalaisen lukuputkeni aikana? Olen saanut palasia hirveästä ja julmasta historiasta ja traagisia ihmiskohtaloita, hurttia huumoria kyynelten läpi, selviytymiskeinoja, inhimillisyyttä ja rakkautta. Maantietoakin on tullut kerrattua aimo annos. 

Haen kirjat Outi-kirjastosysteemimme kautta. Sinne kun ruksaa hakusanoiksi kaunokirjallisuus, suomen kieli, haluttu maa ja aikakausi, alkaa tulla listaa ehdotuksista. Sitten valitsen, teen varauksen ja haen kirjat saapumisilmoituksen jälkeen lähikirjastostani. Helppoa, miellyttävää ja täysin ilmaista hupia. 

Vanha rouva

14 kommenttia:

  1. Hyvänen aika sentään, noin paljon määrällisesti ja noin paljon erilaista kirjallisuutta olet lukenut, ja suhteellisen lyhyessä ajassa! Nostaisin hattua, jos sellainen olisi nyt päässäni. Todella kunnioitettavaa! Tulee mieleen sanat sivistys ja sivistynyt. Itse luen niin kapea-alaisesti, että oikein hävettää. Aikoinaan yritin lukea äidinkielen opettajien kokoamaa klassikkokirjojen listaa, mutta en päässyt alkua pidemmälle siinäkään.

    VastaaPoista
  2. Lukeminen on aina ollut heikkouteni. Osaksi siihen on ollut syynä ihana työni oppaana. On pitänyt ottaa selvää asioista, joista kerron asiakkailleni. Toinen syy lienee iso intohimoni eli matkustaminen. On hirveä halu ymmärtää maailman eri kolkkien tapaa elää ja ajatella. Ja onhan lukeminen mitä parhain tapa viettää omaa aikaa, kehittää kielitaitoa ja mielikuvitusta. Ja se on halpa huvi.

    Jostain syystä me ihmiset arvotamme kirjoja. On "hienoja ja sivistyneitä" kirjoja ja on "huonoja ja halpahintaisia kirjoja". Minun mielestäni lukeminen kannattaa aina, oli se kirja sitten minkä arvoinen tahansa.

    VastaaPoista
  3. Aikamoisen kansainvälistä kerrontaa! Varmasti siirtyy aivan eri maailmoihin.

    VastaaPoista
  4. Johan on upea määrä kirjoja. Arvostan sitä, että olet hakenut lukemista tavanomaisten kielialueiden ulkopuolelta. Kommenttisi perusteet lukemiselle ja eritoten eri kolkkien kirjoihin tutustumiselle on mitä parhain. Ajankulun, kielitaidon ja mielikuvituksen kehittämisen lisäksi lukeminen laajentaa maailmankuvaa ja opettaa ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuutta. Mielestäni siis. Myös tuo kirjojen arvottaminen hienoihin ja huonoihin on turhaa, perusteetonta.
    Itse luen tällä hetkellä aika paljon dekkareita, jotka kaikessa suosiossaan arvotetaan huonoiksi. Luen lähinnä skandinaavisia dekkareita, koska niissä yhteiskunta toimii pitkälti samalla tavoin kuin meillä. Eikä kuvata pelkästään rikoksia, vaan niitä tekeviä ihmisiä ja syitä, miksi joku tekee rikoksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dekkareita on mielestäni alettu hiissata pikkuhiljaa salonkikelpoiseksi kirjallisuusgenreksi. Sen sijaan ns. feelgood-kirjallisuus, eli romanttinen hömppä, on sitä alinta kastia monen "kirjallisuusasiantuntijan" mielestä. Minä luen kumpaakin enkä koe olevani huonompi lukija tai eläytyjä. Kaikella kirjallisuudella on aikansa ja paikkansa.

      Poista
  5. Nostan hattua! Sitä vaan tässä pähkin, että missä ihmeen välissä ehdit lukemaan, kun jyrräät uudella koneella, huhkit milloin missäkin puskassa, tusaat ihania kakkuja ja pilkot jättikaloja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kyllä nauru repesi sun kommenttisi kanssa!!! Vanha herra oli oikein otettu tuosta jättikalat-sanasta ;) Jaa, aikaa piisaa lukemiselle, kun jätän somen ja telkan väliin ja luen ehtoolla sohvan uumenissa.

      Poista
  6. Upea ja mielenkiintoinen tapa matkustaa...
    Arvostan!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä oon niin ylpeä itestäni, kun oon saanut luettua!

      Poista
  7. Olet tehopakkaus ja osaat jakaa aikasi hyvin. Ihailen ja arvostan. Oma lukemiseni on minimaalista kuvaamaasi verrattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihaile vaan! Itse en niin osaa ajatella lukemistani ihaillen. Se vaan on ollut lapsesta asti osa minua.

      Poista
  8. Oletpas ollut ahkera lukija. Täytyy myöntää että itse en ole lukenut noista yhtäkään. Nykyään menee ihan dekkarisarjalla, mutta vaihteeksi vähän jotain sivistävämpääkin, ehkä noin 1/10.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä dekkareitakin luen. Ja hömppää!

      Poista