Kesäsyötävää

 

Kasvimaalla rehottaa joku ja sitten taas ei rehota joku. Tasan eivät käy kasvimaan lahjat. Samettikukkia sentään on niin paljon, että raaskin napsia niitä terassille uiskentelemaan.

 

Saskatoonin eli marjatuomipihlajan marjoja napsin ohi kulkiessani suuhuni - ennen kuin rastaat napsivat ne parempiin kupuihinsa. Heittelen marjoja myös salaatteihin krassinlehtien seuraksi.

Kesän ensimmäinen sienisaalis ei kovin iso ollut, mutta niin vaan haperot, koivunpunikkitatit ja kangastatit riittivät pyttipannuun.

 

Mustikoita olemme keränneet yhteensä 10,4 kiloa. Meillä on semmoinen työnjako, että Vanha herra putsaa marjat ja minä pakastan, hilloan, leivon ja keitän soppaa. 

Kun ei ole tähdellistä tekemistä, istun puutarhassa otsa kurtussa palauttamassa mieleeni kirjontapistoja. Aika monta vuotta on hurahtanut, että olen moisia ajatellut. Aivot nyrjähtävät.

Vanha rouva

Taisto ihmettelee

Värkkäsin heinäkuussa jämälangoista kranssin (KLIK). Laskin kranssin terassin lattialle, jotta näkisit värimaailman. Kranssissa on nimittäin puserossa olevaa lankaa siellä ja täällä.

Ostin liukuvärjätyn turkkilaisen villalangan Nicosiasta (KLIK). Kudoin langasta alkukesän kylminä päivinä ohuen seittipaidan. Se on niin kevyt, ettei päällä tunnu olevan mitään. Niin väljäkin paita on, että vartalomuhkurat jäävät tyystin oman onnensa nojaan. Eikä taaskaan mitään ohjetta. Mallailin vähän entisten paitojeni mittojen mukaan. 

Taisto-possu lymyilee kärhön varjossa. Se varmaan ihmettelee possunpäässään, miksi ihminen tarvitsee niin monta villapaitaa, huivia, sukkaa ja muuta vaatekappaletta. Taisto pärjää ihan ilman, mutta saparo pitää olla.

Vanha rouva

Kudottuja kilometrejä

Tämä on kilometrihuivi. Se on Suomen, Ruotsin ja vähän Norjankin pituinen huivi. Se on tehnyt seuraavan matkan: Oulu - Helsinki - Visby - Heinola - Lahti - Tampere - Oulu - Utsjoki - Tana Bru - Guldholmen - Nuorgam - Karigasniemi - Oulu.

Junassa, laivassa ja henkilöautossa laskettelin menemään oikein-nurin-kaitaletta viitosen pyöröpuikoilla erivärisistä Silk Kid Mohair -langoista. Painoa huiville kertyi vaivaiset 96 grammaa ja pituutta 196 cm. 

Nyt on kaulaan lämmikettä. 

Vanha rouva

Jyrkkä EI imurinvarrelle

Piti karsia vaahteraa, koska se varjosti kasvimaatani. Sain ämpärillisen neniä, joista veivasin kranssin rautarinkulaan. Ripustin kranssin alahuonerakennuksen ikkunaan. Siis ulkopuolelle.

Piti karsia poimulehtiä, koska kypsyvät kukinnot heittelevät siemeniään holtittomasti pihamaalle. Sain kottikärryllisen kukkavanoja, josta veivasin kranssin polkupyörän vanteeseen. Vein kranssin vinttiin kuivumaan. Siis sisäpuolelle.

Vintissä poimulehtikranssi kuivui rapsakan vihreäksi. Vaahterakranssi sen sijaan muuttui auringossa rapsakan oranssiksi. 

Naulasin kranssit kammarin seinälle sisäkkäin. On kokoa ja on vinkeitä värejä. Pitää muistaa, etten hajota hauraita kötöstyksiä imurinvarrella huhtoessani. 

Vanha rouva

Pala taivasta

 

Olen uittanut varpaita ja kumisaappaita kirkkaassa ja kylmässä vedessä. Niin kylmässä, ettei edes 31-asteen helle saanut uimaan. Niin kirkkaassa, että aurinkolasit piti olla pitkälle iltaan.

Kuljin puolitoista viikkoa pitkin kivisiä rantoja. Ihmettelin luonnon voimaa ja sitkeyttä. Kirosin ihmisten typeryyttä. 

 

Syynä kiroiluun on ryöstökalastus, minkä takia lohelle ei ole luonnollista ruokaa ja sen takia niitä on vuosi vuodelta vähemmän ja niitä nousee tuskin ollenkaan Tenoon. Sen sijaan toisen typeryyden seurauksena lohen asumajokea kansoittavat kyttyrälohet, Neuvostoliiton lahja pohjoisille merialueille. Lohta ei saa kalastaa Tenosta. Sen sijaan harjusta ja taimenta saa kalastaa perholla.

Vanha herra kalasti iltayöllä.

Vanha herra kalasti aikaisin aamulla.

Vanha herra kalasti päivällä.

Vanha herra perkasi, suolasi ja savusti saaliinsa.

 

Kun heittotahti hyytyi, tarjoilin pyttipannua tai voileipiä kahvin kera. Muuten leikin mannekiinia komeissa maisemissa, luin ja kudoin.

Sunnuntai- ja maanantai-illan välisenä aikana Tenossa on rauhoitus. Silloin ei saa kalastaa. Me lähdimme autoajelulle Norjaan. Vanha herra näytti minulle palan taivasta paikassa, mihin Teno laskee.

Aikoinaan kävimme Tenolla joka kesä. Kymmeneen vuoteen minä en kuitenkaan ole ollut Vanhan herran mukana, sillä työni ovat sijoittuneet kesäaikaan. Nyt, kun olen oloneuvoksetar, saan mennä ja tulla ihan oman mieleni mukaan. Se on hyvä juttu.

Vanha rouva