Vaatimaton toive

 

 

Teen juhannukseksi yleensä mansikkakakun. Sen pitää olla oikea täytekakku, eikä mikään hyytelökakku tai torttu. Niitäkin on tullut vuosien varrella esille pantua:

Vanha herra vaatii kakkujensa väliin kermaa ja banaania. Mansikkaviipaleetkin käyvät. Rahkaa ja tuorejuustoa ei missään tapauksessa saa sotkea aitoon kermaan. Vispikermat sun muut lisäainepläjäykset ovat ehdottomasti "Ei-ei-eiiiiii". Kerran yritin tarjoilla vegekermakakkua, mutta sen jälkeen oli kakkurintamalla todella hiljaista todella pitkään.

Mitä enemmän kakun päällä on mansikoita, sen parempi kuulemma. Muut "roskat" eivät ole ollenkaan välttämättömiä, mutta toistaiseksi olen saanut pitää pääni taiteellisen vaikutelman suhteen.

Yllä on pari ystäville tehtyä kakkua, joihin Vanhalla herralla ei ole ollut nokan koputtamista. Kumpikin kakku sisältää sulatettua valkosuklaata tuorejuustoon ja kermaan sekoitettuna. Valkosuklaa kuulemma ehkä toimisi ja menettelisi, mutten ole kiusallanikaan sitä sotkenut herran kakkuihin. Pitäköön kermansa.

Vaaleanpunainen kermakakku sai aikaan kummastuneita katseita. Marsipaani meni kuitenkin kiellettyjen listalle. Niinpä tämän juhannuksen kakku on taattua ja turvallista: sisällä kermaa, raparperihilloketta ja banaaniviipaleita ja päällä mansikoita ja roskia.

Nyt kun joku kuitenkin on vetänyt mansikan nenäänsä siitä, että teen kakut armaani vaatimusten mukaisesti, isken suoraan: Rakastan miestäni ja haluan toteuttaa edes yhden hänen vaatimattomista toiveistaan. Edes juhannuksena.

Vanha rouva

Kaikenlaista ja kaikenmoista

Päärynäpuu ja marjatuomipihlaja lopettelevat kukintaansa. Niiden tilalle on puhkeamassa kukkaan prinsessanvärinen koristeomenapuu:

Kukkien seasta näet syyn hiljaiseloon. Kuka muka malttaa istua läppärin äärellä, kun puutarha vaatii käyskentelemään kahvimuki kädessä pitkin ja poikin kartanoa ja poimimaan maljakoihin milloin lemmikkejä, milloin kielonkukkia?

Mikäs on käyskennellessä, kun huusholliin hankittiin pappa- ja mummutohvelit. Vielä kun pukee villasukat tohveleihin, on niin mukavan pehmoista ja lutuista käyskennellä.

Villasukkabuumi alkaa vedellä viimeisiään, sillä kukkabuumi peittoaa sen mennen tullen. Sukkalangat on melkein kudottu eikä uusia hankita ennen syksyä.

 

 

Kaikenlaista ja kaikenmoista työtä on ollut kiitettävään tahtiin. Olen vetänyt päiväretkiä sekä kummitus-, rikos- ja hautausmaaopastuksia. On ollut tiimipäiviä, teemajuhlia ja puutarhasomistuksia. Kevätsesonki on ollut hengästyttävän tiivistahtinen. Pomo vaan tuumaa, että kyllä sinä kerkeät olla eläkkeellä sitten talvella - kunhan et pikkujoulusesongilla...

Laitan lopuksi kuvan leskirouva Nordbergistä lähdössä tarinakeikalle. Hänellä on uusi pietarilainen hame ja hattu. Onneksi ne eivät menneet pilalle, kun rouva laski Oulujoen kosket tervaveneellä.

Vanha rouva

Viimeiset ja ensimmäiset

Romantiikka kukki syntymäpäivänä, kun hiioppiauton lavalta nostettiin takapihalle kolme 900 litran multasäkkiä. Kaksi päivää meni, kun säkit olivat tyhjiä. Yhden kukkamaan laajennus ja tuunaus, kasvilavojen täyttö ja perennapenkkien meikkaus veivät kaikki mullat. 

  

Kesäkukkapurkit saivat myös uudet mullat. Sitten pitikin jo kiiruhtaa puutarhalle. Sieltä löytyisi vaikka mitä kivaa. Koska en ole upporikas, tyydyin orvokkikoriin ja näihin:

Muutama törppö on vielä kukittamatta, joten ensi viikolla on edessä uuden kauppapuutarhan valloitus. Sitä odotellessa leivoin pakastimen viimeisistä mustikoista ja puutarhan ensimmäisistä orvokeista piirakan:

Tässä sitä nyt sitten opetellaan elämään 65-vuotiaan elämää. Kiirettä pitää.

Vanha rouva

Eurooppa paketissa

Pääsiäisviikon vietimme Kyproksella. Oli lämmintä ja aurinkoista. Sesonki oli vasta aluillaan, joten tilaa riitti mukavasti sekä Larnakassa että Nikosiassa.

Kävelimme, uimme, söimme ja nukuimme. Siinäpä se kahden rauhaarakastavan piinaviikko meni oikein mukavasti.

  

Teimme kaksi retkeä ihan omin nokkinemme. Piipahdimme suolajärvellä bongaamassa flamingoja, jotka eivät sitten suvainneet nokkaansa näyttää. Onneksi Vanha herra suvaitsi:

Kävimme paikallisbussilla Nikosiassa, Euroopan ainoassa jaetussa pääkaupungissa. Passia tarvittiin, kun raja ylitettiin kyproslaiselta puolelta turkkilaiselle puolelle. Nikosian kaupungin pohjoisosa on vain Turkin itsenäiseksi tunnustaman Pohjois-Kyproksen turkkilaisen tasavallan pääkaupunki. 

Hieman tuppasi hymyilyttämään Turkin passintarkastuksen jälkeen näkemämme kyltti. Se kieltää piraattituotteiden maahantuonnin Turkkiin. Poisviennistä ei ollut mainintaa, kas kummaa.

 

Turkkilainen basaari oli täynnä piraattituotteita. Niitä myymässä oli mustia kuvankauniita myyjättäriä, jotka kuulemma on tuotettu saarelle halvaksi työvoimaksi noin 500 euron kuukausipalkalla. Toinen halpistyövoimaksi kelpuutettu ryhmä olivat intialaiset, jotka palvelivat asiakkaita Larnakan ravintoloissa ja hotelleissa.

Pohjois-Nikosiassa kaikuivat minareettien rukouskutsut. Kyproksen puolella kaikuivat ortodoksien rukouskutsut. Yhtä pyhiä kaikki.

Pääsiäinen näkyi katukuvassa yllättävän vähän. Sinne tänne oli ripoteltu valtavia pääsiäismunia kreikankielisine pääsiäistoivotuksineen. Larnakan lentokentällä oli katettu sangen hauska pääsiäispöytä:

Kovin oli olomme sinistä ja somaa.

 

Hotellimme vierestä löytyi kissojen wellness-keskus. Oli kiikkua, raapimispuuta, mökkiä, tyynyä sekä ruokaa jos monenmoista. Muut katit lymyilivät piilossa, mutta keskuksen kingi poseerasi oikein mielellään kissittelevälle vieraalle:

Viikko meni sutjasti. Turkkilaisesta basaarista lähti mukaan villalankoja ja kyproslaisesta supermarketista mausteita. Mitäpä sitä muuta ostelemaan. Hyvää mieltä sai ihan ilmaiseksi, kun katseli ympärilleen:

 

Nyt on bongattu kaikki Euroopan itsenäiset valtiot,

 joten Eurooppa on paketissa.

Vanha rouva