Yllin kyllin

Aamuvarhaisella kun lähtee ajelemaan kohti Kainuuta, on kaunista ja tyhjää. Melkein sielun pohjassa riipaisee. On väriä ja on sumua, on aurinkoa ja on pilviä.

Yöllä on jo kylmä, joten aamuauringossa koko maailma höyryää ja kimmeltää. Hämähäkit koristelevat taideteoksensa, jotta pöljä ihminen pysähtyisi.

Metsä on täynnä taideteoksia. Kun vain malttaa seisahtua, istahtaa ja ihmetellä. Niin kuin näitä tötteröitä ja tuota sinistä miestä:

Päivällä on niin tyyntä, että Oulujoki on pelkkänä peilinä. Ruska alkaa olla parhaimmillaan niin rannoilla, soilla kuin tienpientareillakin. Vaan vaarat ovat ja pysyvät valkoisina, kiitos pallerojäkälän.

Sieniä on tänä syksynä vähän. Kainuusta löysimme pari litraa pienenpieniä suppilovahveroita ja Rokualta puoli korillista herkkutatteja.

Vaikka saalis jäi vähäiseksi, ei harmita yhtään. Raikas syysilma, hiljaisuus ja taivaallinen kauneus. Siinä lahjat, joita syksyinen ruskaretki lahjoitti yllin kyllin.

Kiitollinen Vanha rouva

Katoavaa kauneutta

Tässä hyvikkisaaliini lähikaupasta. Banaaneista tuli monta kakkua. Paprikat menivät leivän päälle, kukkakaalit, retiisit ja pavut lisukkeiksi. Kaikki kaunis katosi parempiin suihin.

Tukin banaania myös omenapiirakan pohjalle. Oli sen verran ankean näköinen paistos, että piti sitä vähän meikata ennen tarjoilua. Ei olisi kannattanut, sillä kauneus katosi hyvin äkkiä. 

 

Katoavaa kauneutta löytyy kukkamailta ja puutarhoilta. Hankin puutarhalta kaksi hortensiaa parilla lantilla. Kukat limpsoin heti parempaan talteen. Kesällä olin kerännyt lehtoängelmän siemenkotia kuivumaan. Kukkakauppiaalta ostin kimpun pistaasin oksia. Tässä lopputulos katoavasta kauneudesta.

Katoavaa kauneutta keräilen ahkerasti myös maljakkoon. En kai minä sateisessa ja tuulisessa puutarhassa viitsi istua katselemassa syyspuolen kukkasia. Katselen kukkasia sohvalta viltin alta.

Vanha rouva

Kesäsyötävää

 

Kasvimaalla rehottaa joku ja sitten taas ei rehota joku. Tasan eivät käy kasvimaan lahjat. Samettikukkia sentään on niin paljon, että raaskin napsia niitä terassille uiskentelemaan.

 

Saskatoonin eli marjatuomipihlajan marjoja napsin ohi kulkiessani suuhuni - ennen kuin rastaat napsivat ne parempiin kupuihinsa. Heittelen marjoja myös salaatteihin krassinlehtien seuraksi.

Kesän ensimmäinen sienisaalis ei kovin iso ollut, mutta niin vaan haperot, koivunpunikkitatit ja kangastatit riittivät pyttipannuun.

 

Mustikoita olemme keränneet yhteensä 10,4 kiloa. Meillä on semmoinen työnjako, että Vanha herra putsaa marjat ja minä pakastan, hilloan, leivon ja keitän soppaa. 

Kun ei ole tähdellistä tekemistä, istun puutarhassa otsa kurtussa palauttamassa mieleeni kirjontapistoja. Aika monta vuotta on hurahtanut, että olen moisia ajatellut. Aivot nyrjähtävät.

Vanha rouva

Taisto ihmettelee

Värkkäsin heinäkuussa jämälangoista kranssin (KLIK). Laskin kranssin terassin lattialle, jotta näkisit värimaailman. Kranssissa on nimittäin puserossa olevaa lankaa siellä ja täällä.

Ostin liukuvärjätyn turkkilaisen villalangan Nicosiasta (KLIK). Kudoin langasta alkukesän kylminä päivinä ohuen seittipaidan. Se on niin kevyt, ettei päällä tunnu olevan mitään. Niin väljäkin paita on, että vartalomuhkurat jäävät tyystin oman onnensa nojaan. Eikä taaskaan mitään ohjetta. Mallailin vähän entisten paitojeni mittojen mukaan. 

Taisto-possu lymyilee kärhön varjossa. Se varmaan ihmettelee possunpäässään, miksi ihminen tarvitsee niin monta villapaitaa, huivia, sukkaa ja muuta vaatekappaletta. Taisto pärjää ihan ilman, mutta saparo pitää olla.

Vanha rouva

Kudottuja kilometrejä

Tämä on kilometrihuivi. Se on Suomen, Ruotsin ja vähän Norjankin pituinen huivi. Se on tehnyt seuraavan matkan: Oulu - Helsinki - Visby - Heinola - Lahti - Tampere - Oulu - Utsjoki - Tana Bru - Guldholmen - Nuorgam - Karigasniemi - Oulu.

Junassa, laivassa ja henkilöautossa laskettelin menemään oikein-nurin-kaitaletta viitosen pyöröpuikoilla erivärisistä Silk Kid Mohair -langoista. Painoa huiville kertyi vaivaiset 96 grammaa ja pituutta 196 cm. 

Nyt on kaulaan lämmikettä. 

Vanha rouva

Jyrkkä EI imurinvarrelle

Piti karsia vaahteraa, koska se varjosti kasvimaatani. Sain ämpärillisen neniä, joista veivasin kranssin rautarinkulaan. Ripustin kranssin alahuonerakennuksen ikkunaan. Siis ulkopuolelle.

Piti karsia poimulehtiä, koska kypsyvät kukinnot heittelevät siemeniään holtittomasti pihamaalle. Sain kottikärryllisen kukkavanoja, josta veivasin kranssin polkupyörän vanteeseen. Vein kranssin vinttiin kuivumaan. Siis sisäpuolelle.

Vintissä poimulehtikranssi kuivui rapsakan vihreäksi. Vaahterakranssi sen sijaan muuttui auringossa rapsakan oranssiksi. 

Naulasin kranssit kammarin seinälle sisäkkäin. On kokoa ja on vinkeitä värejä. Pitää muistaa, etten hajota hauraita kötöstyksiä imurinvarrella huhtoessani. 

Vanha rouva

Pala taivasta

 

Olen uittanut varpaita ja kumisaappaita kirkkaassa ja kylmässä vedessä. Niin kylmässä, ettei edes 31-asteen helle saanut uimaan. Niin kirkkaassa, että aurinkolasit piti olla pitkälle iltaan.

Kuljin puolitoista viikkoa pitkin kivisiä rantoja. Ihmettelin luonnon voimaa ja sitkeyttä. Kirosin ihmisten typeryyttä. 

 

Syynä kiroiluun on ryöstökalastus, minkä takia lohelle ei ole luonnollista ruokaa ja sen takia niitä on vuosi vuodelta vähemmän ja niitä nousee tuskin ollenkaan Tenoon. Sen sijaan toisen typeryyden seurauksena lohen asumajokea kansoittavat kyttyrälohet, Neuvostoliiton lahja pohjoisille merialueille. Lohta ei saa kalastaa Tenosta. Sen sijaan harjusta ja taimenta saa kalastaa perholla.

Vanha herra kalasti iltayöllä.

Vanha herra kalasti aikaisin aamulla.

Vanha herra kalasti päivällä.

Vanha herra perkasi, suolasi ja savusti saaliinsa.

 

Kun heittotahti hyytyi, tarjoilin pyttipannua tai voileipiä kahvin kera. Muuten leikin mannekiinia komeissa maisemissa, luin ja kudoin.

Sunnuntai- ja maanantai-illan välisenä aikana Tenossa on rauhoitus. Silloin ei saa kalastaa. Me lähdimme autoajelulle Norjaan. Vanha herra näytti minulle palan taivasta paikassa, mihin Teno laskee.

Aikoinaan kävimme Tenolla joka kesä. Kymmeneen vuoteen minä en kuitenkaan ole ollut Vanhan herran mukana, sillä työni ovat sijoittuneet kesäaikaan. Nyt, kun olen oloneuvoksetar, saan mennä ja tulla ihan oman mieleni mukaan. Se on hyvä juttu.

Vanha rouva

Ulkomailla Ruotsissa

Bestiksen kanssa risteilimme Gotlantiin. Visbyn pikkukaupunki oli määränpäänä kokonaiset yhdeksän tuntia. 

Visbyn perustamisajankohtaa ei tiedetä. Ensimmäiset kirjalliset lähteet tunnetaan vasta 1200-luvulta. Kaupunki oli osa Tanskaa 1300-1600-luvuilla, minkä jälkeen valta siirtyi Ruotsille. 1100-1300-luvuilla Visby oli tärkeä Hansaliiton keskus. Kaupunki oli Novgorodiin suuntautuneen kaupankäynnin kannalta tärkeä paikka ja toimi myös lähtöpaikkana Latviaan suuntautuneille ristiretkille. Saksalaiset ovat myös osallistuneet kaupungin rakentamiseen. 1800-luvulla kaupunki alkoi kasvaa muurin ulkopuolelle, teollisuus lisääntyi ja ensimmäiset turistit saapuivat. Nykyään Visbyssä asustaa liki 23 000 ihmistä.

 

 

Kaupunki on vuodesta 1995 alkaen kuulunut Unescon maailmanperintökohteisiin. Keskiaikaista vanhaa kaupunkia ympäröi 3,6 kilometriä pitkä kehämuuri, joka on yksi Euroopan parhaiten säilyneistä. Se on korkeimmillaan 11 metriä korkea ja siinä on yli 50 tornia. Torneja on lisätty jälkikäteen ja muuria on myös korotettu useampaan kertaan. Kumma kyllä, en ottanut yhtään kuvaa tuosta muurista.

Kaupungissa oli keskiajalla 17 kirkkoa. Vain Pyhän Marian kirkko on jäljellä. Noin 150 keskiaikaista taloa on säästynyt. Vanha asemakaava on suurimmaksi osaksi pysynyt entisellään.

 

Visby on hurmaava! Pikkuiset talot ovat siistejä ja hyvin pidettyjä. Ilmeinen kunnia-asia visbyläisille ovat kukat. Ruusuja ja sormustinkukkia on niin paljon portinpielissä, seinänvierissä ja katujen varsilla, että ihastusten huokauksista ei tullut loppua.

 

  

 

Pitkäaikainen salainen toiveeni on ollut päästä katsomaan ruusujen Visbytä. Ehdotin ruusureissua bestikselleni ja tämä oli heti valmis matkaan. Siinä ei kauan nokka tuhissut, kun varasin risteilyn netistä. Junailin itseni Helsinkiin, missä astuimme laivaan. Laivalla oli rauhallista (paitsi ilta- ja aamubuffetissa, missä huonokäytöksiset suomalaiset kunnostautuivat kyynärpäin etuilemalla, koska eivät ilmeisesti saa Suomessa syödäkseen).

Kuljimme pitkin vanhaa kaupunkia. Välillä piipahdimme maistamaan gotlantilaista kullankeltaista sahramipannukakkua. Liikkeellä oli sopivassa suhteessa turisteja ja ruotsalaisia lapsiperheitä. Mukaan mahtui hyvin. Liki kolmenkymmenen asteen lämpökään ei haitannut, sillä mereltä tuuli sopivan vilpoisasti. 

 

Ulkomailla Ruotsissa kaikki hyvin!

Vanha rouva