Jukatanilainen joululoma

Joulu ja uusi vuosi juhlittiin jukatanilaiseen malliin. Ensin Karibian meren rannalla Playa del Carmenissa ja sitten Jukatanin sisämaassa Valladolidin pikkukaupungissa.

Silkka kateus synnytti moisen idean matkustaa Meksikoon. Ystävämme, joihin tutustuimme Senegalissa muutama vuosi sitten, olivat buukanneet matkan ja kehua retostelivat Irtiotto joulusta -matkallaan. Mepä päätimme yllättää heidät Irtitto Oulusta -matkalla. 

Jälleennäkeminen meksikolaisten pullakahvien merkeissä oli reimuisa! Siitä alkoi turistihelvetin tutkiminen:

Playa del Carmen on entisestä kalastakylästä sukeutunut turistirysä. Bongo Bongot sun muut yökerhot jytäävät aamuun asti, katujen ämyrit huutavat volyymit kaakossa aamusta yöhön, turisteille tarjotaan aitoa krääsää ja hinnat ovat turistihintoja.

 

Paljon mainostetut hiekkarannat ovat totta. Totta on myös se, että julkisia uimarantoja on Playa del Carmenin kohdalla vain muutama. Nekin pieniä kaistaleita, jotka ovat tupaten täynnä. On surullista, että meksikolaiset eivät pääse omille rannoilleen, vaan parhaat paikat on liisattu hotelleille ja niiden asukkaille.

Kävimme pariin otteeseen taksilla kauempana sijaitsevalla Playa Esmeraldalla. Ensimmäisellä kerralla emme tajunneet ottaa juotavaa mukaan, eivätkä hotellien rantabaarit saaneet sitä meille myydä. Toisella kertaa olimme viisaampia ja hankimme kunnon piknik-eväät. Nautimme eväitämme ja pulikoimme melkein 30 asteen lämmössä meksikolaisten kanssa.

Lensimme reittilennoilla Oulu-Helsinki-Dallas-Cancun. Ostin majoituspaikkamme Bookingin kautta - kuten aina teen, sillä kertakaan kaikkien vuosien aikana en ole joutunut pettymään systeemin toimivuuteen. Yleensä otan sellaisen huoneiston, josta löytyy pesukone. Silloin selviää reissusta ilman ruumaan menevää matkatavaraa.

Kiertelimme ruokakaupoissa tutkimassa meksikolaisen juhlakauden ruokatarjontaa: mereneläviä, kalaa, lihaa, vihanneksia, hedelmiä, leivonnaisia yms. yms. yms.

  

Yksi elämäni parhaista kinkkuvoileivistä ostettiin kadunvarsikärryistä sopivantulisen kastikkeen kera.

 

Kauppahallit ja torit ovat ehdottomia käyntikohteita, oli maa mikä tahansa. Tässä meksikolaista toritarjontaa uudenvuoden aattona:

  

Piti sitä välillä kahvitellakin. Siihen vaivaan löytyi apua jos jonkinlaista. Tässä ehkä erikoisin - ruusukahvi - kakkuannoksen kera.

Herkku, jota kaiholla muistelen, on churro - tuo kanelilta maistuva vappumunkin luikeromallinen serkkuherkku.

Valintamyymälät olivat täynnä tätä toista herkkua: makea alatoopi klimppien kera ;) Tämä on hämäläinen määritelmä tytinälle, joka oli miedon makeaa ja helposti alas lupsahtavaa. 

Kävimme jouluaattona kalastusretkellä. Retki maksoi maltaita, mutta me tytöt soimme sen miehillemme. Seuraakin saimme, kun pelikaani alkoi kurtiseerata Vanhan herran kanssa.

  

Olisit nähnyt ilmeen, kun ylpeä kalastaja sai jallitettua yli kolmikiloisen barracudan:

Minä sain tämän vonkaleen pohjaongella, mutta annoin herrani pidellä lättänää säppikalaa hetkisen hyppysissään: - ennen kuin miehistö teki siitä meille cevicheä. Tuoreemmaksi ei merilounas tule!

Söimme kalaa ja tuoreita mereneläviä. Tässä Vanhan herran annos rantakuppilassa. Liekö ollut pohjaonkimani sintin isoserkku?

Kävimme yhdellä koko päivän kestäneellä bussiretkellä, jonka aikana näimme maya-kohteista Tulumin ja Coban. Cobassa ystävät pulahtivat cenoteen. Cenote on osaksi veden täyttämä karstialueelle syöpymällä syntynyt kuoppa. Cenotet ovat yleisiä muinaisella mayaintiaanien asuinalueella. Jukatanissa on noin 3000 cenotea, joista osa on sadeveden, osa meriveden täyttämiä. 

Kävimme museoissa ja kirkoissa:

  

   

Matkamme tärkein nähtävyys oli Chichén Itzá. Se on kuuluisin ja parhaiten kunnostettu esikolumbiaaninen arkeologinen alue ja historiallinen kaupunki Jukatanin niemimaalla. Sen rakentamisen aloittivat mayat. Chichén Itzá kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.

Alue on Meksikon toiseksi eniten vierailtu arkeologinen kohde. Chichén Itzálla käy sesonkiaikana jopa 8 000 kävijää päivittäin. Me olimme paikalla 1.1.2024 klo 9. Saimme kässehtiä ihan rauhassa puoleen päivään asti, jolloin Cancunista alkoi saapua bussikolonnittain päiväretkeläisiä. 

 

 

Useimpien arkeologien mukaan mayat rakensivat alueen ensimmäiset merkittävät asutukset. Chichén Itzá oli alueen keskeinen paikka noin vuonna 600. Kaupunki hylättiin noin 800-luvulla ja otettiin käyttöön taas 900-luvun loppupuolella.

Luultavasti noin vuonna 987 tolteekkikuningas Kukulcán valtasi Chichén Itzán ja teki siitä pääkaupunkinsa. Tolteekkikulttuuri sulautui alueen mayakulttuuriin.

Sotaisat tolteekit tunnetaan ihmisuhreistaan ja Chichén Itzá oli uhrausrituaalien näyttämönä. Kun Mayapanista tuli Jukatanin alueen pääkaupunki ja Chichén Itzá muuttui pelkäksi rituaalipaikaksi, kaupunki hylättiin vähitellen. Se kuitenkin pysyi pitkään pyhiinvaelluspaikkana. Vuonna 1531 espanjalainen konkistadori Francisco de Montejo valtasi kaupungin.

Olihan Chichén Itzá nähtävä, mutta se ei saanut minua haukkomaan henkeäni. Sydänalassa alkoi tuntua hienoista pakahtumista, kun teimme Vanahan herran kanssa kahdestaan taksireissun Valladolidista Izamalin KELTAISEEN pikkukaupunkiin: 

 

 

Kaikkein sykähdyttävin on 1600-luvulla rakennettu Convento de San Antonio de Padua. Olimme liikkeellä aikaisin aamulla, joten muita turisteja ei ollut haitoksi asti:

 

Nyt on Meksikoa nähty pikkuruinen pala.

Jätimme portin auki uusille seikkailuille ystäviemme kanssa. 

Vanha rouva