Pakkoavioliitto

Menimme naimisiin pakon edessä. Anoppi teki hidasta kuolemaa sairaalassa ja Vanha herra, ainoa perillinen, oli töissä muualla Suomessa. Minun piti hoitaa anopin asioita, mutta eihän ne noin vain vissillä puheella onnistuneet. Piti hommata virallinen paperi, että anopilla on miniä ja pojalla vaimo.

Vihkiminen kesti kolme minuuttia. Aikaan sisältyy talvivaatteiden riisuminen narikkaan, kynttilöiden sytyttäminen, vihkikaava, suudelma kahden virkanaistodistajan läsnä ollessa, onnittelut, kynttilän sammuttaminen ja talvivaatteiden kaappaaminen kainaloon narikasta. Paperinkin saimme, mistä kadulla palttoita pukiessamme tarkistimme, että olimme naimisissa ihan virallisesti. Oli Vainojen uhrien päivä. 

Yksitoista vuotta myöhempi Vainojen uhrien päivä oli kipakka pakkaspäivä.

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja maailma oli kuin morsian.

Sulhanen ojensi 20 tulppaania ja kutsui morsiamensa hääajelulle.

Niin sitä ookattiin toiselle puolelle kaupunkia:

Hääohjelma jatkui morsiamen hemmotteluhoidolla:

Illan päälle morsian pääsi vielä nauttimaan mereen laskevasta auringosta kuohuviinin kera:

Yhdestoista hääpäivä meni mailleen.

Vanha rouva