1.5.2019

Heijastuksia


Kevätunta
L. Onerva

Ilman hämylaineet hienot,
puiden punerrukset vienot
huolii himmenevän maan
kevätunten purppuraan.

Taivaan kantta leutosäinen
soutaa tähti yksinäinen,
niinkuin pursi hopeisen
suviöisen joutsenen.

Haaveet heijaa maassa, puussa,
suvihaaveet huhtikuussa.
Helähtelee herkkä jää,
pajun virpi värähtää.

Oksat unelmista taipuu,
onnen odotusta vaipuu.
Taivas kuulas yötä maan
syleilee kuin armastaan.

 

Kevätmatka Helsinkiin 
soi minulle heijastuksia ja kuvajaisia maailmasta, joka on kaunis, kuulas ja kiehtova.

Vajaan viikon aikana nautin näyttämötaiteesta:


"Pintaa syvemmältä" oli kattaus riemukkita ja raikkaita kevätlauluja. Akateeminen Laulu tulkitsi  suloisenmakeita ja katkeransuloisia tunteita teekonsertissa, joka järjestettiin Salutorgetin salissa.


Matkaan mahtui sopivasti kevätruokaa ja -kuplivaa:


Valokuvataidetta itkin Kansallismuseon erikoisnäyttelyssä 
Inherit the Dust – Nick Brandtin valokuvia.
Väkevät kuvat panivat miettimään minkälaisen maailman jätän jälkeeni:


Kalliossa ja Töölössä tallensin arkkitehtuurin helmiä:



Museoissa tapasin tuttuja: 
Aurora Karamzin, Aleksanteri I, piispa Franzén ja joku outo keisarinnaksi mielivä.


Isänmaallisia tunteita koin Hietaniemen hautausmaalla ja Mannerheimin museossa,
jonka loistava Markus-opas ansaitsee syvimmän kunnioitukseni. 


Nautin hersyvästä ilosta hersyvässä seurassa...


... jonka äärelle minut johdatti kissamaisin askelin vaalea kaunotar nimeltä Stansta:


Helsingin helmeksi valikoitui tällä matkalla Reitzin säätiön taidemuseo. 
Se mykisti kuvataiteellaan ja antiikkiesineillään, jotka oli asetettu esille mitä viehkeimmällä tavalla:


Hiljennyin kohdatessani Reitzin perimmäisessä kammarissa pienen vitriinin:


Vitriinissä oli esillä kaksi suomalaisuuden merkkiteosta, oikeaa ja alkuperäistä: 
Se Wsi Testamenti vuodelta 1548 ja Coco Pyhä Ramattu suomeksi vuodelta 1642.


Heijastuksista ja hyvistä hetkistä haluan kiittää teitä ihanat ystävät. 
Ilman teitä ei olisi kevätunta eikä kauneuden heijastuksia.

Vanha rouva

26 kommenttia:

  1. Kiitos!
    Mukava oli matkata kauas kulttuuri katsomaan:)
    upea tarina!
    ..nuo heijastukset ,mietin olenkohan ikinä tavannut?;)Minua seurannut vain tumma-varjo joka aikaa myöten kyllästynyt kulkemaan perässäni,,,,
    Osaisinpa kirjoittaa kevätunista.?tai kauneuden heijastuksista,ne kuulostaa niin ihanilta.
    Nyt alan pohtimaan ?? onko minulla kumpaakaan..vain ainoastaan tuo harmaa-varjoni.
    Kiitos rakas-ystävä:)
    Tästä ihanasta tarinastasi!!
    Aurinkoista toukokuuta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule Liisa, sinun kotisi on täynnä kauneuden heijastuksia!

      Poista
    2. ...ehkä silmälasini olivat pölyssä,enkä nähnyt oikein.
      Kiitos,:))

      Poista
    3. Meillä joku käy yöllä sotkemassa kunniallisten ihmisten kakkulat. Käykö se teilläkin pöllyttämässä?!

      Poista
  2. Sepäs oli oikea kulttuuripläjäys. Monenlaista kerkesit näkemään.

    VastaaPoista
  3. Sivistys- ja virkistyskierros suloisessa Suomessamme!

    VastaaPoista
  4. Mikä runo, ihana! Ja mielenkiintoinen reissu, monenlaista kauneutta. :) Itse olen nyt syventynyt (vihdoin) tutustumaan Enni Mustosen romaaneihin, ja hypännyt tuonne 1800-1900 -lukujen vaihteeseen pienelle aikamatkalle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokarouvaako luet? Minulta on vain uusin osa vielä lukematta.

      Poista
  5. Kiitos itsellesi oikein mukavasta päivästä! Tulihan siinä taiteen vastapainoksi kierreltyä kirppiksillä. Olisin viihtynyt seurassasi pidempäänkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö muka kirppikset ole taidetta? Unohdin kertoa niistä, sillä kuvia ei ole... Ootas, mää teen jutun mun uudesta herrastelulaukusta ja eläintarhahuivista ;)

      Poista
    2. Onhan nekin eräänlaista taidetta. Harmi se yksi rikkinäinen esine! Mutta ilolla odotan postausta laukusta ja huivista...

      Poista
    3. Mää jo imuroin se laukun ja tuunasin huivin, joten nyt vaan odotellaan kuvausinspiraatiota ;)

      Poista
  6. Nyt on ollut kunnon lomareissu, vaikka lepo varmaan jäänytkin vähälle. Sieltä varmaan on tullut myös uusia inspiraatioita alitajuntaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä levätäkin kerkisin, kun menin joka ilta kymmenenltä nukkumaan. Inspiraatiota ja ideoita tuli, kun vaan muistas minkälaisia ;)

      Poista
  7. Kiitos kauniista kuvista, kiva katsella ja samalla sivistää itseään täältä sohvalta käsin.

    VastaaPoista
  8. Voi,voi Vanha Rouva miksi et ottanut matkan varrelta minua mukaan. Mä olisin ollut ihan kiltisti,ainakin melkein....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Finnair ei suostunut laskeutumaan teidän pihalle, pahus!

      Poista
  9. Oikeastaan L. Onerva on ollut parempi runoilija kuin Eino Leino. Ainakin runot ovat viehkeämpiä. Viehkeää on myös kuvallinen ja sanallinen kerrontasi Suurelta Kirkolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oulun oma säveltäjä, Leevi Madetoja, varasti L. Onervan Eino Leinolta. Monet Madetojan laulujen sanat ovat vaimon käsialaa.

      Poista
  10. Sinäpä nuo kokemukset niin hienosti kuvasit sekä tekstinä että valokuvina! Ihailen taitoasi! Seuraavaa retkeä vain ajoittamaan... Suunnitelmia piisaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suunnitelmia, haaveita ja heijastuksia piisaa sinun kanssasi elettäviksi!

      Poista
  11. Voi ettien että, olipa mukavan sisältöinen reissu. Tuon Kinky bootsin takia olimme jo miettimässä käyntiä isoolla kirkolla, eipä tullut lähdettyä :o

    VastaaPoista