Tänään kiikutin bling-blingit ullakolle odottamaan seuraavaa joulua. Tilalle halusin jotain maanläheistä ja rauhallista. Puun ja kellastuneen paperin sävyjä.
Kaivelin varastosta vanhan pyykkilaudan ihmisten ilmoille. Se sai seurakseen kaulimen, puisen avainlokerikon ja puukahvalla varustetun maitopäälärin. Sinne tänne laittelin paperista sykeröä (halvalla sain poistomyynnistä enkä ollenkaan ymmärrä mikä moisen syltyn oikea käyttötarkoitus on) ja latinan kielen sanakirjasta synnytettyjä kukkasia.
Piti vasiten käydä hakemassa kiemurainen peikonpähkinän oksa, jotta taiteellinen vaikutelma olisi optimaalinen. Vanha herra ei asiaa oikein hahmota, raukka. Olin vailla kiemuroita, sillä pyykkilauta-asetelmaa vastapäätä nostin suoraryhtisen aarteeni:
Pari viikkoa sitten Punaisen Ristin kierrätyskaupan nurkassa nököttivät nämä umpipuiset A-tikkaat. Jopa Vanha herra ymmärsi hullaantumiseni ja maksoi hövelisti hankintani - kymmenen euroa. Tikkaista on nyt rapsuteltu vanhat maaliroiskeet pois ja tikkaat on pesty ja puunattu. Pintaan vetelin mahonginsävyistä petsiä. Ostin viisi metriä valkoista välipitsiä, jolla korvasin hiutihankautuneet narut.
Ensimmäinen versio tikkaiden olohuoneasusta oli sangen romanttinen, mutta koska Vanha herra kehitteli pienoisen kriisin liioista pitsiliinoista, päätin tehdä pitsitikkaista kukkatikkaat.
Samaan syssyyn tikkaiden petsauksen kanssa tuli saatettua päätökseen myös ikuisuusprojekti. Kotipellon Tanni esitteli aikoja sitten tekemiään tarjottimia, joihin rakastuin päätä pahkaa. Ruuskasin liiterin ja löysin puisen laatikonkannen, jossa oli metalliset kulmavahvikkeet. Vetelin petsiä lootaan ja hain kierrätyskeskuksesta ovenrivat (sain halvalla eli ilmaiseksi, koska kierrätyssedällä ei ollut vaihtorahaa). Nyt voi kahvinkeitintä siirrellä sinne ja tänne kulloinkin vallitsevan kriisin mukaan ;)
Tuunausterveisin
Vanha rouva
Tuosta sun pyykkilautasyteemiä ei Intsu-raukkakaan oikein hahmota:D Arvasitko? Mutta tikapuut on hienot ja oikein ihanat ne olisivat juuri pitsiliinojen kanssa. Mä tarvin sun kanssa tulkkia,kun koko ajan tulee minulle vieraita sanoja,maitopääläri,ruuskata..??
VastaaPoistaHah haa, miten mää jotenkin arvasin, ettei Intsu oikein välitä mun pyykkkilaudastani?!!! Ja että Intsu tykkää pitsitikkaista?!!! Mää voin sulle tulkata: maitopääläri on maitokannu ja ruuskata on etsiä. Tää kieli vaatii hämäläisen mummun ja oululaisen anopin.
PoistaMiten sulta aina löytyykin kaikkea kivaa... ;) Hyvältä näyttää.
VastaaPoistaOOtas kun tuut tähän ikään, niin sultakin löytyy kaikkea kivaa - alku ainakin on lupaava ;)
PoistaKyllä on hienoja juttuja, ei voi kuin ihailla. Sinulla on tuota silmää muuttaa tavallisetkin tavarat kauniiksi asetelmiksi.
VastaaPoistaSilmiä on ihan kaksin kappalein ja rillit niitten päällä ;) Tavallisia tavaroita on liiterin perukoilla jemmassa, kun anoppi ei heittänyt mitään menemään. Mun äiti sen siaan on heitellyt kaiken surutta kaatopaikalle, sillä "kuka sitä ny vanhaa roinaa säilyttää nurkisaan, kun kaupat on uutta pullollaan...". Voi kääk.
PoistaNyt mä tarviin kriisiapua!! Ja pian!
VastaaPoistaMun sydän hakkaa rinnassa viimeistä päivää ja yleensä olen kuolannut sun herkuille, mutta nyt kuolaan sun tikkaille! Komistus!! Ja mikä hinta - avot, uskomaton löytö. Asetelmat puhuvat puolestaan ja tarjottimesta tuli todella upea - aivan mahtava.. huhhhuh.. mä vaan ihailen kuviasi..
Niin mää vähän aattelinkin, kun petsasin tikkaita yömyöhään ittekseni ;)
PoistaKaunis harmoninen tunnelma kaikkine lisukkeineen.Siulla on sisutussilmää laitella esille...sisutustikkaat on piste iin:päälle .Simppeli juttu,kaunista =)
VastaaPoistaKiitos kehuista, kamu. Mää vaan kavelen komeroista ja liiteristä vanhoja rojuja näytille, kun ei ole liiemmin rahaa ostaa kaupasta uutta tavaraa. Yäk että mä inhoon sanaa "sisutustikkaat", kun sillä tarkoitetaan tekoromanttisia valkeita heiveröisiä trendirimpuloita, joita teetetään köyhissä maissa halavalla. Niitä on kirpparit väärällään, kun trendi menee ohi. Nää mun tikkaat on kunnon jytyä puuta ja aion panna ne kesällä tositoimiin, kun alan kurkotella humalaa ja muita köynnöksiä pitkin puita ja aidanpäitä.
PoistaHienosti tuunattu. Nyt minusta tuntuu, että viimeisetkin valohärpäkkeet joutavat komeron perälle ja tilalle jotain muuta komeron perältä. Pitäis löytää vain noin hieno sisustussilmä kuin sinulla.
VastaaPoistaPaat vaan esille ja mallailet vähän, niin hyvä tulee.
PoistaOnpas kyllä ollut löytö nuo tikkat ja tuli kyllä tosi hienot.Nätti asetelma pyykilauvan päällä,mutta haluaisin tietää milloin on ollut lasisia maitopääläreitä? Minulla on peltinen,emalinen ja alumiininen ,vaan tämä lasinen on ennnen näkemätön ja tosi hieno.
VastaaPoistaT:Tytti
Päälärin kyljessä lukee KEITTIÖTÖLKKI ja tekstin yläpuolella on karhun kuva. Erikoiseksi tölkin tekee tuo metallivanne ja ripa, jossa otin on puuta. En ole moista missän nähnyt. Anoppi kertoi hakeneensa päälärillä maitoa naapurista joskus 60-luvulla. Minä löysin päälärin vintin muhista ja siitä asti se on ollut yksi kalleimmista aarteistani.
PoistaKiitos sinulle kun kerroit lisää pääläristä.Onneksi se on säilynyt noin hyvänä,no olihan se muhien keskellä säilössä.Todellinen löytö ja aarre.
PoistaTytti
Ihailtavaa kriisinhallintaa!
VastaaPoistaVissisti olis puhjennut todellinen kriisi, jos herrahlö olis kieltäytynyt tikapuiden kotiuttamisesta! On kyllä kiva!
Mulla olis mieshlön rustaama seinään nojattava (liki samansävyinen kuin tuo sun tikasjuttu) vieläkin tallessa (jossakin) - saisiko se uustulemisen sisätiloihin tämän myötä... hmmm
Se ei olisi ollut kriisi, se olisi ollut RAJUILMA ;) Hae vaan tikkaat esille - niihin voi härpäkkeiden puutteessa ripustaa vaikka kalsareita... haa haa!
Poista