Koitelin koskialue sijaitsee Kiimingissä. Kosket kohisevat kahden kilometrin pituisella matkalla, puolen kilometrin levyisellä alueella ja pinta-alaa koskialueella on neliökilometrin verran. Koiteli paljastui merestä kivikauden lopulla viitisentuhatta vuotta sitten.
Mutta eivät olleet paikallisetkaan vainolaisia huonompia. Kiimingin suuri sotapäällikkö Pekka Vesainen sissijoukkoineen kulki Iijoen vartta Maanselän yli Vienanmerelle rannalle ja saapui Kantalahteen 28.6.1589. Pekka pani kaupungin matalaksi ja jatkoi matkaa etelän suuntaan tuhoten kaikki tiellensä osuneet kylät. Pohjanmaan verokirjan mukaan Vesaisen sotasaalis oli suuri ja siitä maksettiin aimo verot. Juhana-kuningas oli niin mielissään Vesaisen ja muiden sissien oma-aloitteisista Vienan retkistä, että kutsui voittoisan kiiminkiläisen luokseen, antoi tälle lahjoja ja kehotti uusille partioretkille.
Nyt Koitelissa eletään rauhan aikaa. Paikka on hyvin hoidettu virkistäytymisalue aivan Oulun kupeessa. Kaupunki on rakentanut siltoja, leikkipaikkoja, esteettömiä tulistelupaikkoja ja kulkuväyliä, vessoja ja halkoliitereitä, mistä saa ottaa puita makkaranpaistoa varten. Tunnelmatuvalta saa muutamalla lantilla tuoretta kahvia ja vastapaistettua pullaa.
Hurjapäille on tarjolla koskiuntia ja koskenlaskua. Uinti on vielä kokeilematta, mutta lasku on tullut tehtyä, kuten muutaman vuoden takainen kuva kertoo. Tyttöporukalla alas mentiin ja huuto oli kaikuva! Suukin meni siinä vauhdissa ihan tötterölle ;)
Vappu otettiin vastaan töitä tehden.
Maisemissa ei ollut valittamista!
Vanha rouva
Komee on paikan historia. Empä tiennyt koko paikan olemassa olosta, vaikka olenkin siellä päin joskus asustellut. Aika hurja on Pekka ollut aikoinaan =)
VastaaPoistaVoi, Koitelin historiaan liittyy vielä paljon muutakin mielenkiintoista: kaksiraamista sahaa, uittoa ja hurjia juhannusjuhlia...
PoistaTäytyypä laittaa tuo paikka korvan taakse kun taas kesällä pohjoista kohden tullaan! Jäät ovat sieltä jo sulaneetkin, onkohan merestä, siellähän alkoi hylkeenpyynti pitkästä aikaa tänä keväänä. Koskea olen laskenut mutta tuo koskiuinti kiinnostaisi niiiiin paljon, isäntä luulee että menen rikki ja siksi aina toppuuttelee! Olisi kiva kokeilla! Olipa teitä iloinen typykkätiimi koolla ja uskon että ääntäkin on saattanut hiukkasen lähteä!
VastaaPoistaJos vaan uskallatkin laistaa meidän kartanon matkallasi pohjoiseen, lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon olla enää ikinä puhumatta sinulle sanaakaan, darling!
PoistaVarsin touhukas tapaus tuo Pekka. Kuulosti ihan Pohjan sodan esiasteelta!
VastaaPoistaLuulen, että kosken kuohunta jäi toiseksi kun teidän porukka on tuolla kirkaissut (vienosti) :D
Vienosti ja kainosti, aina!
PoistaHieno on paikka ja vaikka ihan lähellä asutaan, niin eipä ole vielä tullut käytyä. Pitääpä yrittää tulevana kesänä käydä siellä perheen kanssa :)
VastaaPoistaTule ihmeessä!
PoistaUpeissa maisemissa ja kosken laskussa sitä on oltu :) hyvä niin.
VastaaPoistaMie olen kerran laskenut Kymijoen kosket ja miulle tuo laji riitti, kiljuin kauhusta koko ajan.
Aurinkoista helatorstaita
Ei tarvitse minunkaan toistamiseen laskea. Arkajalka kun olen, pelkään korkeita paikkoja ja kovaa vauhtia.
PoistaUpea paikka! Ja mahtavia kuvia. Tuonne täytyy päästä....
VastaaPoistaUpeita maisemia.
VastaaPoista