22.5.2016

Kaunis ilo

Sydämellinen vastaanotto käsipäivän kera.
Miten olet voinut? -kysymys ja vastauksen tosi kuunteleminen. Sitten herkullista kakkua, kuumaa kahvia ja helakanpunaista metsämarjamehua.

Sali täynnä eri ikäisiä ihmisiä odottava katse silmissään. Hento nainen järjestelee penkkejä ja antaa ohjeita kohta alkavan ohjelman varalle.

Odotamme hetkisen hiiren hiljaa ja odotuksemme palkitaan: saliin pyrähtää kaksi mamsellia, jotka haikailevat poisvetäytyvien ruotsalaisupseerien perään. Mutta pian suru vaihtuu iloon, sillä topakka vieras kertoo kaupunkiin marssivista markiisesta ja kreiveistä, jotka taitavat ranskan kieltä paremmin kuin äidinkieltään venäjää. Niin mamsellit lähtevät tanssiaisiin.

Vielä kaksi lyhyttä historianpalasta. Nautittavia. Ilmavia. Ihastuttavia.

Sieluni lepäsi ja nauru virkisti. Kiitos kirkkokahvista ja Dom-teatteriryhmän ilonpidosta!

 

Näyttämönä toimi Vanha pappila, 
itsensä Karl Ludvig Engelin piirustama arvotalo keskellä Oulua. 

 

Harmonista, sopusointuista, eleganttia ja lämmintä.


Oli suuri ilo osallistua sunnuntain kirkkokahvitilaisuuteen.

Vanha rouva

4 kommenttia:

  1. Upea paikka.. Katseeni lukittui tapettiin, mä olisin sitä varmaan vaan toljottanut..

    VastaaPoista
  2. Kyllä hieno pappila. Kauniita huonekaluja. Kattorakennelma on todella upea ja esitys varmaan oli kiva.

    VastaaPoista
  3. Kaunis vanha pappila.Ikävä,kun ei ole enää varsinaisessa käytössään.Mutta onhan siinä näin iloa monelle ,kun ei ole kenenkään koti.No,kotikäytössäkin pappilat ovat jukisia,suurelta osin,kaikkien "koteja".

    VastaaPoista
  4. Kyllä nämä pappilat ovat komeita, niin sisältä kuin ulkoakin.
    Edesmennyt appeni perheineen asui Kymenläänissä eräässä ent. pappilassa, ja kerroksia, rappusia, huoneita riitti (me valitsimme vierailuajan nukkumahuoneeksi piian kammarin). Ullakollekin oli jäänyt jonkun piispan kruusattu sänkyrati. Näin ainakin on sanottu, että piispalle oli kuulunut.

    VastaaPoista