Vanhalle herralle kelpa ruoka kuin ruoka, kunhan siinä on pottuja, pottuja ja pottuja. Minä taas en niin perusta potuista, kun minut on Umpi-Hämeessä kasvatettu pelkillä potuilla.
Ajattelin sitten maksaa potut pottuina ja kokata erilaisen pottusopan.
Kuullotin keittopadassa öljyssä pari silputtua sipulia ja muutaman kynnen verran valkosipulia. Lisäsin perään kurkumaa, timjamia, rosmariinia, valkopippuria, kalalientä, perunoita, porkkanoita, varsiselleriä, tomaattia ja lehtikaalia. Porruutin pataa miedolla tulella kunnes potut ja porkkanat alkoivat antautua. Lisäsin kermaa pari desiä ja puoli kiloa paloiteltua lohta. Keitin pari minuuttia. Lopuksi hurautin joukkoon pussillisen kuorittuja katkarapuja.
Koristelin sopan silputulla ruohosipulilla ja timjamilla ja tarjosin kyytipojaksi oliivisämpylöitä ehdan voin kanssa.
Vanha herra käänteli soppaa epäluuloisesti. Mutta kun ensimmäinen pottu osui lusikkaan, alkoi soppakin maistua.
Vanha rouva
Olen Vanhan Herran kanssa täysin samaa mieltä, ei makaroonilla ja riisillä nälkä lähde, pottua sen pitää olla ja onhan potuissa montaa sorttia eli vaihteluakin riittää ihan kaikille sopivasti!. Upean keiton laitoit potuista ja muista herkuista, taisi olla tuoksukin melkoisen ihana!
VastaaPoistaJuu,muuten hyvä soppa,mutta ei niitä katkarapuja!!! Kaikki ravut ja simpukat ovat pahaakin pahempia! Eikä oliiveja kiitos.
VastaaPoistaNo jopa on herkullinen soppa, söisköhän mei miesväki tuota, pittää joskus kokkeilla.
VastaaPoistaMie nakkasin siulle haasteen, käyppä kassomas.
Onpas herkullisen kuuloinen ja näköinen kalasoppa. Tätähän voisi kokeilla itsekin.
VastaaPoista:) Jo annoksen näkeminen kuvassa herättää sylkikanavat valloilleen!
VastaaPoistaJa edellisen postauksen kakkusysteemi oli samaten herkullisen oloinen.
Mistä sä keksitkään näitä :)
Noista aineista ei voi tulla kuin hyvää soppaa!
VastaaPoista