9.2.2015

Siperialaisia unelmia


--- Kiinnitin lumikengät vyöhöni ja kävin ulko-oven takana kohoavan lumiseinämän kimppuun. Minusta tuli myyrä, käärme ja delfiiini. Minä kaivoin, kiemurtelin ja uin. Ponnistelin lumivyöryssä, kiipesin sen massaa vastaan, joka tummeni sitä mukaan kuin loittonin talosta. Lumi virtasi ruumiiseeni, poltteli sitä ja kannusti eteenpäin. Avasin suuni hengittääkseni vähäistä ilmaa, nielin pisteleviä lumikiteitä. Silmäripseni kävivät raskaiksi pikkuruisista jäätimanteista ja kohmettuivat. Hetken luulin jo eksyneeni oikeasta suunnasta ja kadottaneeni tajun siitä mikä tarkoitti ylöspäin ja mikä alaspäin. 

--- Jää ritisi, kun pääni puhkaisi sen ohuen pinnan. Häikäistyneenä kävin makaamaan kimaltelevalle hangelle. Aurinkoinen ilma tihkui raikkautta. Katselin auringonvalossa kylpevää lumikenttää ja sen tuhansia kiteitä, pohjatonta taivasta, joka levitti sinistä raikkauttaan. Ja tuolla kaukana valkoinen savupatsas aivan yksinään keskellä... Yhtäkkiä minä tajusin sietämättömän kirkkaasti: minut on tuomittu nauttimaan tästä kauneudesta ja myös siihen kätkeytyvästä kärsimyksestä. Lumi sulaisi ---

  
Kaivoin sunnuntaina taloa esiin lumimyrskyn jäljiltä. Huohottavassa mielessäni pyörivät Andrei Makinen sanat romaanistaan Venäläisiä unelmia. Jos joskus haluat lukea lämpimän karvaita, mutta aina niin kauniita sanoja venäläisestä maailmasta, etsi käsiisi Makinen tuotantoa: Ranskalainen testamentti, Idän sielunmessu, Ruhtinattaren rikos, Elämän musiikki, Maa ja taivas, Vera, Vain rakkaus, Tuntemattoman miehen elämä, Ikuisen rakkauden kosketuksia.

En osaa maalata tauluja. Mielin kuitenkin kuvata lumen kylmää kauneutta ja häikäisevää kimallusta. Kun savupiippu tuli esiin, sytytin uuniin tulen ja menin työpöytäni ääreen kahvimukin kanssa. Niin syntyivät nämä kaksi taulua. Kankaasta, pitsistä, helmistä, strasseista ja kipsistä ne tein valkean kankaan verhoamalle venäläiselle kirjankannelle.

Olkoon nämä kuvajaiseni kunnianosoitus sille Venäjälle kaukana Siperiassa, jota rakastan.

Vanha rouva


9 kommenttia:

  1. Niin taiteellista, etten mie oikein ymmärräkään, mut kaunista, koskettavaa..

    VastaaPoista
  2. U p e a a..ja niin kaunista siperialaista unelmaa:)

    VastaaPoista
  3. Oooh,oooh minä huokailen ihastuksesta. Sinähän oleit kerronnankin mestari. Joku toinen olisi ilmaissut vaina:lapioin lumet talon edestä!

    VastaaPoista
  4. No en muuta sano kuin, että "wow" - sama sana edellisellekin postaukselle!
    Hienoa tunnelmakuvausta ja -tarinointia.

    (Haasteeseen on vastattu :))

    VastaaPoista
  5. Hengästyttävän kaunista ja ihanaa nuo Sinun taulusi ja tuo teksti, upeaa upeaa upeaa. Makisen kirjat siirtyvät hankintalistalle Ivalon kirjojen jatkoksi. Upeaa, olen ihan sanaton, ja nuo edellisen postauksen ihanuudet, olet kyllä taitava ja lahjakas taulujen tekijä, terveiset vaan Vanhalle Herralle :)

    VastaaPoista
  6. Juupeli sinua, miten ihanat taulut, kuin suoraan sadusta. Taitavat olla lumikunigattaren palatsista.
    ja miten mahtavasti kirjoititkaan.
    oot sie vaan ihme akka :) sillee hyvällä sanottuna

    VastaaPoista
  7. Jäin sanattomaksi. Niin upeaa ja kaunista molemmat postaukset.

    VastaaPoista
  8. OOn sanaton niin kaunista !

    VastaaPoista