Alahuonerakennukseen on asettunut havu-ukko. Sillä on kunnon talvikamppeet päällä: tumput, kaulahuivi ja pipo. Luulisi ukon olevan tyytyväinen, sillä tamineet on varta vasten sille disainattu ja kudottu. Mutta ei...
Havu-ukko katseli alta kulmain, kun Vanha herra kiikutti patiolle pienen potkukelkan. Vanhan herran isä on nikkaroinut potkurin pikkuiselle pojalleen 1960-luvun puolivälissä.
Moisesta aarteesta ei havu-ukko kuitenkaan ollut moksiskaan. Mutta annas olla, kun se hokasi Vanhan herran kädessä punaiset hokkarit. Ne olisi heti pitänyt saada jalkaan...
Siinä se nyt huitoo ajopuisilla käsillään ohikulkijoilta apua. Se on nimittäin saanut kuusipuiseen kalloonsa, että ne punaiset hokkarit pitää oitis tuupata sen jalkaan!
Hokkareita en havu-ukolle anna, en! Mankukoon äänensä käheäksi ja huitokoon kätensä väsyksiin, mutta hokkarit pysyvät patiolla. Olen nimittäin rakentamassa talviaktiviteettien pienoisnäyttelyä. Tarkoituksenani on ronata liiterin perukoilta saavi ihmisten ilmoille ja lykätä siihen Vanhan herran muinaiset puusukset ja porkat. Tänään löysin puupinosta pienen kelkan, joka sekin pääsee näytille pienen putsauksen jälkeen.
Saas nähdä, mikä parku alkaa portinpielessä, kun lykkään puisen jääkiekkomailan saaviin...
Vanha rouva
Ihana havu-ukko, ihan tässä sydän sulaa. Nuo siun miehes hokkarit on upean punaset oispa ne miunkin olleet, mutta olivat ikävän ruskeat.
VastaaPoistaTuollanen näyttely on kyllä mainio idea:)))
Ai että on komia havu-ukko.. ihmekös tuo että haluu hokkarit.. olisvat niin väreihin sopivat<3 <3 <3
VastaaPoistaJos mie asuisin vähänkin lähempänä niin taitaisin hieman auttaa havu-ukkoa:)
Sinulla on varsinainen aarreaitta kotonasi. Rakastuin suorastaan tuohon hurmaavaan ja hokkareita kaipaavaan havu-ukkoon. Ihana postaus!
VastaaPoista