Tässä se nyt on - minun ihkaensimmäinen paperinarutyöni! Kävin käsityöliikkeessä muuten vaan noolaamassa, kun silmiini osui paperinarusta kudottu pöytäliina. Ostaa hurautuin vyyhdin paksua ja vyyhdin ohutta paperinarua.
Tuumasta toimeen. Kerin narut kerälle Ottokatin suureksi riemuksi. Tartuin puikkoihin numero 7 ja aloin kutoa. Pitkä ja kapea piti liinastani tulla, mutta kutomistyön tiimelllyksessä naru ja puikot päättivät toisin. Liinasta tuli tasapaksu neliö.
Mihin semmoisen neliön muka voi sopuisasti asetella? Ei mihinkään, joten jatkoin työtä. Tällä kertaa viitosen virkkuukoukulla ja sillä ohuemmalla narulla. Neliön reunoihin syntyi viisi kerrosta ketjusilmukkakaaria. Ja lankakerät hupenivat olemattomiin Oton suureksi suruksi.
Litistin liinan höyrysilitysraudalla. Kuljettelin liinaa kammarista toiseen, ruokapöydältä piirongin kautta tv-tasolle. Liina kuitenkin päätti toisin. Se asettautui makuukammarin pirtinpöydälle eikä hievahtanut sieltä enää minnekään. Huusi vaan makuuasennostaan minulle: "Tässä minun on hyvä olla. Katsoa saat muttet koskea. Jätä minut rauhaan ja mene pois!"
Edes Otto ei uskalla käpälöidä liinanreunaa.
Vanha rouva
On se vaan ihanaa, kun on tuollainen Ottokatti avustamassa käsitöissä :D
VastaaPoistaKauniisti liina sopii juuri tuohon ja hieno kynttilä-asetelmakin pöydällä. paperinarusta on kiva tehdä vaikka mitä,mutta ottaa vähän sormiin.
VastaaPoistaEipäs ole ihme kun ei halua pirttipöydältä pois... tietää olevansa upea pöydän päällä ja samaa mieltä olen minäkin:-)
VastaaPoistaTuo liinan tarina oli mukavasti kerrottu. Liina on sitten tyylikkään näköinen, ja sopii hyvin tuohon pöydälle. Kaikkea kaunista sitä paperinarusta saakin kun vaan osaa tehdä.
VastaaPoistaSe on liinan paraskin pitää puolensa, koska muuten niitä kuljetellaan paikasta toiseen ja kuka sitä voi kestää, varsinkin jos on jo paikkansa löytänyt:)
VastaaPoistaHyvän näköinen liina! jäikö Otto- katti pysyvästi teille?
VastaaPoista