Nostalgista mansikkamarenkia

Maistelin zefir-nimistä kakkua monta kertaa sosialistisessa Leningradissa. Iloni oli suuri, kun löysin sefiirin ohjeen uudesta kakkukirjastani. Kirja on virolaisten Pille Enden ja Lia Virkuksen Verrattomat kakut sekä muita leivonnaisia.

Pillen ja Lian ohjeen mukaan vatkasin kolmen valkuaista kovaksi vaahdoksi. Lisäsin vaahtoon pikkuhiljaa 2,5 dl sokeria. Kuumensin 3 dl mansikkahilloa kiehumispisteeseen ja liruttelin ohuena nauhana hissukseen taikinakulhoon. Jatkoin vatkaamista keskinopeudella 20 minuuttia. Tuloksena oli ilmava, kiiltävä, äkkimakea hillomarenki eli sefiiri.

Pursotin sefiirin täytekakun päälle. Herkun asettelin sosialistiselle kakkuvadille suoraan Leningradista.

Äkkimakeaa oli - ei enää kolota imelähammasta, ei. Mutta nostalgiset muistot valtasivat mielen, voi nuoruutta...

Vanha rouva

Aika vinyylin kaupittee

Vanha herra toi keväällä minulle ison kasan tapettikirjoja, jotka maalikauppias oli heittämässä roskiin.

Osa tapeteista oli muovipinnoitettuja vinyylitapetteja, jotka tuoksahtavat omituiselle. Olin jo nakkaamassa vinyylikirjaa kaatopaikkakuormaan, kunnes minulla välähti: jos kerta vinyyli ei passaa sisätiloihin hajuhaittansa takia, miksen koittaisi tehdä siitä jotain ulkotiloihin. Muovitettu pinta ei taida olla moksiskaan ulkoilman kosteudesta, eihän?

Siitä se sitten lähti. Taittelin tähtisakaroita, jotka naksuttelin nitojalla keskeltä yhteen. Niittien päälle röyhelö. Röyhelön päälle silkkikukka.

Nyt on pation ovenpielessä uusi härpäke. On ollut jo toista viikkoa ja takana on niin pakkasta ja lumituiskua kuin vesisadettakin. Ei tähti ainakaan vielä ole miksikään muuttunut - kiitos vinyylin.

Eikä ole muuten maistunut terroristitinteillekään ;)

 

Tänään sitten loput vinyylitapetinpalaset saivat kyytiä. Taiteilin niistä tähtiä, joiden keskelle kiinnitin kuusen- ja tuijanoksia. Keskuskoriste vaihtelee. Näitä voisi kiinnittää vaikka ulko-oveen - tähtikoriste on kevyt eikä raavi ovenpintaa naarmuille.

Taas tuli todistettua oikeaksi mummun sanonta, että aika tavaran kaupittee!

Vanha rouva

Killuttimia ja hilavitkuttimia

Ompelin ylijääneistä verhonpalasista kuusipuita.

Täytin puuvillasta ja brodyyristä ompelemani kolmiot kevyesti. Ennen umpeen neulomista lisäsin alareunaan leveästä samettinauhasta kuusenjalan ja huippuun kiinnitin kapean samettinauhan ripustuslenkiksi.

Näitähän voi ripustella sinne sun tänne. Vaikka kaapinripaan, ikkunavetimeen taikka ovenkahvaan.
Saapahan Vanha herra taas huudahdella: Miksi helkutissa meillä roikkuu joka paikassa kaikenmaailman killuttimia ja hilavitkuttimia?

Vanha rouva

Enkeliparvi

Löysin autotallin lattialta ihania kiharoita. Mitä lie Vanha herra höylännyt puusta.

Ihan kuin enkelin kiharoita, hoksasin, ja siitä se sitten lähti.

Liimasin kiharapilven massapalloon, pukkasin pellavalangan pitkällä nukkeneulalla pallon läpi ja solmin langanpäät pitsihamosen (kaksi ympyrää päällekkäin) alla yhteen. Valkeasta paperinarusta taittelin rusetin, jonka liimasin siiviksi. Valmis.

Kiharaenkeli pitsihepenissään.

Somiahan nämä ovat, mutta kun niitä syntyi ja syntyi ja syntyi... 82 kappaletta. Mihin minä joudun tämän enkeliparven kanssa?

Vanha rouva