Jotain muuta

Vanhalle herralle kelpa ruoka kuin ruoka, kunhan siinä on pottuja, pottuja ja pottuja. Minä taas en niin perusta potuista, kun minut on Umpi-Hämeessä kasvatettu pelkillä potuilla.

Ajattelin sitten maksaa potut pottuina ja kokata erilaisen pottusopan.

Kuullotin keittopadassa öljyssä pari silputtua sipulia ja muutaman kynnen verran valkosipulia. Lisäsin perään kurkumaa, timjamia, rosmariinia, valkopippuria, kalalientä, perunoita, porkkanoita, varsiselleriä, tomaattia ja lehtikaalia. Porruutin pataa miedolla tulella kunnes potut ja porkkanat alkoivat antautua. Lisäsin kermaa pari desiä ja puoli kiloa paloiteltua lohta. Keitin pari minuuttia. Lopuksi hurautin joukkoon pussillisen kuorittuja katkarapuja.

Koristelin sopan silputulla ruohosipulilla ja timjamilla ja tarjosin kyytipojaksi oliivisämpylöitä ehdan voin kanssa.

Vanha herra käänteli soppaa epäluuloisesti. Mutta kun ensimmäinen pottu osui lusikkaan, alkoi soppakin maistua.

Vanha rouva

Kylmää kauneutta

Kesän ensimmäinen Lapin matka on tehty. Elokuussa sitten toisen kerran. Ajelimme Norjan puolella tutuissa maisemissa, mutta kummasti minä aina haltioidun karusta kauneudesta: pienistä kylistä, lammaslaumoista, valkeista kivistä, suolaisesta tuulesta, ruskeasta juustosta, siintävistä rannoista, purojen jääkylmästä vedestä...

 

Suomen puolella asustelimme viikon päivät tutussa mökissä tutun isäntäparin luona. Totta puhuakseni Vanha herra majaili suurimman osan ajasta Tenossa:

Minä bongasin tuttuun tapaan kiviä ja laineita:

Nautin Vanhan herran saaliskaloista:

Hommasin itselleni myös uuden ystävän, jonka suosioon pääsin perinaisellisin keinoin - vatsan kautta:

Halkopinon alla majaili söötti myyrä, joka rakasti porkkanoita, tilliä, omenaa, kirsikkahilloa ja kanelipullaa. Taimenesta se ei jostain syystä pitänyt, vaan mullisteli minua kiukkuisesti nappisilmillään moisen aterian ääreltä.

Kotimatkalla poikkesimme metsään jossain Sodankylän ja Rovaniemen välimaastossa. Kotiintuomisiksi saimme korillisen herkkuja:

Nyt on pyykit pesty ja tavarat laitettu talteen odottamaan seuraavaa reissua. Toivottavasti silloin ei tarvitse varautua tähän:

Kylmästä kauneudesta tarpeekseen saanut

Vanha rouva

Helluntain herkkuhetki

Heila sanoi minulle aamusella, että Mitä jos nitkuteltaisiin?

Minä vastasin heilalle, että Nitkutellaan vaan!

Niin me kaksi heilaa menimme talikon kanssa kasvimaan reunaan ja aloimme nitkutella hellästi. Aikamme nitkuttelimme maassa talvehtineita mustajuuria. Sitten kuopsuttelimme multaa naatien ja juurien ympäriltä sivummalle ja tartuimme napakalla otteella kuhunkin juureen. Varovainen nykäisy ja HOPLAA - pitkiä, hoikkia, mustanpuhuvia juuria alkoi nousta mustasta mullasta. Näin oli kevään ensimmäinen oman maan herkkuvati valmis puhdistettavaksi ja kokattavaksi.

Puhdistin mustajuuret perunankuorimaveitsellä veden alla. Juuret mustuvat helposti, siksi uppopuhdistus. Pilkoin juuret viiden sentin mittaisiksi ja laitoin keitinveteen. Veteen puristin sitruunanmehua, lisäsin suolaa ja nokareen voita. Keitin juuria vajaan kymmenen minuuttia. Vedet pois, nokare voita päälle ja niin oli helluntain herkkuhetki valmis!

 

Niin yksinkertaista ja niin hyvää!

Vanha rouva

Pikkusisko ja sen Isoveli

Neuloin viime torstaina viimeisen napin potkupukuun klo 11.46 ja ajattelin, että nyt passaisi syntyä. Ja niin Pikkusisko syntyi klo 11.59. Kuuliainen tapaus.

Potkupuku on 50-senttinen. Siihen ja kaksiin junasukkiin kului 350 grammaa pehmeää vauvavillalankaa.

Nyt vain odotan, että paranen köhästäni ja pääsen tutustumaan Pikkusiskoon. Isoveli (ent. Pikkuihminen) jo malttamattomana odottaa, että saa esitellä Nuoren perheen vauvan. Hänhän on jo ISO POIKA, you know!

Vanha rouva, ylpeä tuplaottomummu