Vierasvarat

Pyöräytin lauantain vierasvaraksi mehevän sienipiirakan. Täytteenä on herkkutatteja ja männynpunikkitatteja kera sipulin, suolan, mustapippurin ja timjamin. Sidonta-aineina käytin purkillista ranskankermaa ja kahta kananmunaa. Pohja on tietysi "pyöreämyllynparassuolaiseenleivontaan".

Kun sienipiirakka oli syöty, kannoin pöytään makean vierasvaran:

Kakun pohja on leivottu aataminaikuisella ohjeella. Se on periaatteessa porkkana-ananas-piirakka, jonka kaadoin kakkuvuokaan.

Jaoin paistuneen piirakan/kakun kolmeen osaan ja kastelin kunkin kerroksen lirauksella ananasmenua. Alimpaan väliin voikreemin päälle hurautin hienoksi raastettua porkkaraastetta, jota olin pehmentänyt himpun verran paistinpannulla. Seuraavan kerroksen väliin voikreemin päälle hurautin tuoreeltaan muusattuja mansikoita.

Päällystin kakun runsaalla voikreemillä (koko kakkuun meni 100 g sulattetua voita, 200 g mascarponea ja 5 dl tomusokeria). Koristelin kakun porkkanarenkailla, pähkinöillä, mansikoilla ja suolasydämillä. 

Taivas, että on hyvää! Vanha herra tuumasi kolmannen palan jälkeen. Vieraat eivät jääneet herraani pahemmiksi.

Vanha rouva

Ökytaulut

 

Ostin Ajmanista (KLIK) palasen ohutta ökykangasta vissillä tarkoituksella. Hamstrasin aikoja sitten kirpparilta kaksi taulua kahdella eurolla. Peitin taulujen maalaukset valkoisella lakanakankaalla. Sitten naksuttelin niittipistoolilla kankaiden päälle ökykankaat. Ökytaulut ovat sävysävyyn sohvan ja maton väriset.

 

Taidankin kellahtaa sohvalle tiirailemaan 

uusia "sisustuselementtejäni".

Vanha rouva

Modernista satumaiseen

 

Vietimme viikon Ajmanissa, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien pienimmässä emiraattissa. Se sijaitsee n. 40 km päässä Dubaista.

Toimivat paikalliskuljetukset, loistava asiakaspalvelu, hyvä hotelli, maukas ruoka, valkoinen hiekka, lempeä lämpö, uudet näkökulmat maailmanmenoon ja paljon, paljon kaunista katseltavaa - kas siinä resepti onnistuneeseen etelänlomaan.

Kun kaikki natsaa, on helppo keskittyä olennaiseen: nukuimme univelat unholaan, nautimme kiireettömyydestä ja elämisen keveydestä. 

Katselimme laiskalla tahdilla Ajmanin soukit ja ostoskeskukset. Mitään mainittavaa ei mukaan lähtenyt yhtä kankaanpalasta lukuunottamatta. Ei kultaa, ei tilpehööriä, no nothing.

Teimme kaksi omatoimista retkeä. Piipahdimme Dubaissa, missä olemme jo aiemmin viettäneet viikon (KLIK). Perusnähtävyydet jätimme väliin ja vierailimme niiden sijasta Flower Miracle Gardenissa.

Voihan kukkanen:

Kukkatarhasta löytyi kaksi pöllöä... 

... ja kaikki tutut...

Kukkatarha oli täynnä kukkia mitä mielikuvituksellisimmissa kohteissa: oli autoja, murkkuja, kilpikonnia, yksi lentokone, linna, saksofoneja, kaaria ja jättiamppeleita. Nyt olen nähnyt, mitä aavikolle voi rakentaa, kun on rahaa! Ps. kukkien kastelussa käytetään kuulemma puhdistettuja jätevesiä.

Toisen retkemme teimme naapuriemiraatti Sharjahiin. Se on kaikista seitsemästä emiraatista siinä mielessä vanhoillisin, ettei siellä tarjoilla alkoholia tykkänään. Se taas sopi meille mainiosti, sillä vesi vanhin voitehista!

 

Pukeutumiskoodi on peittävä. Länsimaisten odotetaan kätkevän polvensa ja olkapäänsä hotellialueiden ulkopuolella. Niin tein enkä ollenkaan tuntenut henkilökohtaista länsimaista vapauttani rajoitettavan.

Maassa maan tavalla.

 

Kävimme Merimuseossa ja Akvaariossa. Hortoilimme valtavassa kauppahallissa, missä myydään hedelmiä, vihanneksia, lihaa ja kalaa. Halli on kliinisen puhdas ja hajuton. Lyhyen kävelymatkan päässä on Sininen souk täynnä kultaa, koruja, hajuvesiä, vaatteita, elektroniikkaa ja matkamuistoja.

Sharjah on hyvä kävelykaupunki verrattuna Dubaihin. Siellä on leveitä jalkakäytäviä, rantabulevardi, puistoja. Keskustassa on siistiä, toimivaa ja modernia:

 

 

Kaupunki on täynnä toinen toistaan upeampia moskeijoita:

 

Ihmiset ovat ystävällisiä. 

Lapsia on paljon ja heitä rakastetaan palavasti. 

Illan tullen kaupungin keskusta muuttuu modernista satumaiseksi.

Aurinkoloma on tehty ja nyt keskitytään talven riemuihin monta mukavaa muistoa rikkaampana.

Vanha rouva

Selkäviikon sopat

  

Ensimmäisellä selkäviikolla tarjoilin Vanhalle herralle tuunattuja joulunjämiä. Vanha herrahan ei oikein perusta kasvisruoista, joten taisi viikon ruokalista olla kärsimystä.

Tein ylijääneestä porkkanasoseesta soppaa. Liemeksi liruttelin kaikki kermapurkinpohjat ja tuorejuustonökäreet kera ranskankerman. Sopan sekaan pistin pussillisen pakastettuja kehnäsieniä.

Pilkoin vihanneslokerossa lymyilleet lehtisellerinvarret ja sotkotin joukon jatkoksi rypäleitä, omenaa ja ananasta. Kostutin salaatin majoneesi-kermaviili-sinappi-seoksella ja jauhoin päälle suolaa ja mustapippuria. Päälle humautin aivoja (lue: saksanpähkinöitä).

Keitin myös kinkunjämistä ja savupossusta lihasoppaa. Siihen tarvitaan aluksi sipulia ja ohraryynejä, jotka kuullotetaan öljyssä ja keitetään vedessä puolisen tuntia. Mukaan heitin kaikki luut ja nahkanmutkat makua antamaa.

 

Kun kattila oli porissut hienoisesti sen puoli tuntia, otin lihanräntyt pois kattilasta ja lisäsin tilalle pilkottuja porkkanoita, lihanpalat, valkosipulia ja lipstikkaa sekä sulatejuustoa. Porruutin keittoa hiljalleen toisen puolisen tuntia. Lopuksi maustoin keiton kermalurauksella, basilikalla sekä suolalla ja mustapippurilla.

Vanhan herran sydän suli tuhdin sopan äärellä ja hän loihe lausumahan: Hyvähän tää on, vaikkei pottuja ookkaan!

Selkäviikot pakkasineen sen kun jatkuvat.

Vanha rouva