Naapurikaupungissa näin Johan Lindhin maalaukset Kokkolan rikkaimpiin kuuluneen Roosin suvun naisista. Roosit olivat varakkaita kauppiaita ja laivanvarustajia. Vuoden 1800 varallisuusselvityksessä Andreas Roos vanhempi oli Suomen rikkain mies. Hänen elinaikanaan Kokkola oli Suomen johtavia tervakauppa- ja merenkulkukaupunkeja. Andreas Roos rakennutti vuonna 1813 kivitalon perheensä kodiksi ja kauppaliikkeeksi.
Tyylikkyydessä en ollenkaan yltänyt yllä olevien rouvien tasolle, kun vierailin nykyisin K.H. Renlundin museona toimivassa Roosin mahtitalossa. Siellä on vaihtuvia näyttelyitä sekä kauppaneuvos Karl Herman Renlundin testamenttaama arvokas taidekokoelma.
K.H. Renlundin museo on kaunis. Kuljin hiljaisissa huoneissa ja nautin eleganteista yksityiskohdista ja suomalaisesta arvotaiteesta.
Tarjolla on Edelfeltiä, Enckelliä, Halosta, Danielson-Gambogia, von Wrightia, Westerholmia, Järnefeltiä ja paljon muita kultakauden suuria nimiä: www.kansalliskirjasto.fi/fi/uutiset/khrenlundin-museon-taidekokoelmat-avautuvat-finnaan.
Kokkolan vanha kaupunki on nimeltään Neristan. Se on yksi Suomen yhtenäisimmistä ja laajimmista säilyneistä puukaupunkialueista. Neristan kattaa 12 korttelia ja satoja puutaloja, joista vanhimmat ovat 1700-luvulta.
Neristanissa aistin vanhan kaupungin hengen ja rauhan. Hoksasin muutamassa ikkunassa posliinikoiria. Kun talon isäntä on kotona, emäntä kääntää koirat katsomaan sisälle taloon päin, mutta kun isäntä on merimatkoillansa (tai nykyään proosallisesti keikkatöissä), koirat katsovat ulos isäntää odottaen. Talojen ikkunoiden pielissä on myös juorupeilejä, joiden kautta voi salaa tarkkailla kadun tapahtumia.
Tänä päivänä suurin osa rakennuksista on remontoitu mukaviksi asuintaloiksi. Neristanista löytyy myös ravintola, liikkeitä, majoitusta ja juhlatiloja. Piipahdin viehättävässä antiikkipuodissa:
Ihailin kekseliäitä yksityiskohtia, kuten seinään rakastunutta polkupyörää, kutsuvia sisäpihoja ja kauniita ulko-ovia.
Muutaman tunnin mittainen haahuilu sateisessa Kokkolassa kannatti.
Mieli rauhoittui ja ajantaju syveni.
Aina voi mennä lähelle.
Vanha rouva
Kaiken kauniin ja vanhan keskeltä löysin kuvan upeasta taffelipianosta!
VastaaPoistaMinä ihan sinua varten kuvasin taffelipianon!
PoistaSaiskohan Ukkokulta meidänkin (tiiliseinään) pyörän.... rakastuneen vaiko ketjuiltaan lakastuneen! Ihana kuvamatka Kokkolasta ja kertomus minne koirat katsot - tai häntäänsä heiluttaa... tuosta voisi kehitellä lastenlasten kanssa jonkun kivan perinteen. Sartsan tavoin ihastelin myös taffelipianoa.... melkein kuulin soinnut. Kokkola on fillaroimatta, mutta lisätty listaan - kiitos!
VastaaPoistaKokkola on fillaroitava kaupunki. Ja siitä sitten Ouluun on pelkkää pyöräilyjuhlaa!
PoistaOletpa saanut nauttia hurmaavista näkymistä niin ulkona kuin sisälläkin. Seesteisen tunnelman sait hyvin välitettyä kuvilla ja teksteilläsi.
VastaaPoistaSeesteisen sateinen sää teki matkasta mukavan. Ei tarvinnut väistellä muita ihmisiä ;)
PoistaKiitos kierroksesta! Hauska se fillari seinässä, tykkään! (Äkkiäkös sellainen ilmestyy teillekin?) Niitä "kyttäyspeilejä" näin joskus Porvoossa. Jännä, etten ole tainnut nähdä ensimmäistäkään Puu-Vallilassa? Pitääpä käydä joskus tutkimassa. Ikkunoihin laitetuista koirista muistelen jonkun kertoneen liittyen Raumaan, ehkä.
VastaaPoistaMieluisaa lokakuun viimeistä viikkoa! ♥
Ikkunakoirat ovat olleet käytössä merenkävijähuusholleissa pitkin Suomen rannikkoa. Myös täällä Oulussa.
Poistamukava kun meijän kaupungissa kävit
VastaaPoistaOli mukava käydä. Kesällä tulen uudestaan.
Poista