Kahden naisen matkassa

Veimme bestiksen kanssa Vanhan herran synttärireissulle Islantiin. Mies täytti 65-vuotta höyryävien geysirien ja kohisevien putousten maassa. Luonto näytti parastaan, ystävyys oli ylimmillään ja ruoka oli ehdottoman nautittavaa.

Þingvellirin kansallispuistossa Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaatat eroavat toisistaan. Alla olevissa kuvissa Pohjois-Amerikan mannerlaatta on vasemmalla. Sen vierustaa kun köpötteli kohti Euraasian mannerta, tunsi oman pienuutensa.

 

Vanha herra katseli kummissaan Reykjavikin värikästä kaupunkimaisemaa ja koputteli omakotitalojen peltistä ulkopinnoitetta. Väreissä ei ole säästelty eikä huumorissakaan ole pihistelty. 

Reykjavikin seinämaalaukset ovat hulvattomia. On kissoja ja kettuja, kukkasia ja lumimiehiä. Joka puolella isoina taikka pieninä maalauksina.  

 

 

 

Tarjosimme värikylpyä Vanhalle herralle myös ruoan muodossa. Mies ilmoitti ennen Islantiin lähtöä ruokalistansa: turska, kolja, lohi, punakampela, rautu, valas, hummeri, katkarapu ja lunni. Lunnia ja valasta mies ei saanut, mutta sen puutteen paikkasimme tarjoilemalla fermentoitua haita ja silliä. Lammaskin upposi.

 

Ruoka oli hyvää. Ja poskettoman kallista. 

Vanha herra käytettiin koko päivän kestäneellä Kultaisella kierroksella katselemassa luonnon ihmeitä. Mies myös kylvettiin laguunissa melkein 40-asteisessa, rikiltä lemuavassa vedessä. Miehelle näytettiin myös reykjavikilainen satama ja merimuseo.

Reykjavikin keskusta oli täynnä pieniä ja söpöjä matkamuistomyymälöitä. Olisihan niissä vaikka mitä ihanuuksia käsityöihmiselle. Viisaasti Vanha herra langetti minulle täyskiellon ostaa yhtään kerää islanninvillaa, mutta kuvan sain ottaa:

Kotiintuomiset rajoittuivat kahteen kummituskorttiin ja kahteen kirjaan: Icelandic Folk and Fairy Tales ja Icelandic Ghost Stories. 

Ystävä antoi matkan aikana minulle luettavaksi kirjan, jonka myötä ymmärsin paremmin monta asiaa nykypäivän Islannista. Myös moni asia Satun dekkareissa sai selityksensä. 

Sama pätee myös muihin islantilaisiin dekkaristeihin, joita luin urakalla ennen Islantiin lentämistä: Lilja Sigurðardóttir, Yrsa Sigurðardóttir, Arnaldur Indriðason, Ragnar Jónasson... Halldór Laxness on nyt vuorossa, sillä islantilainen kirjallisuus ei ole pelkkiä dekkareita. Islannin kirjallisella kulttuurilla menee hyvin, mistä kertoo mm. se, että Reykjavikin monet kirjakaupat ovat auki iltamyöhään.

Vanha herra oli tyytyväinen neljän päivän matkaansa. Kuulemma harva mies noilla ikävuosilla pääsee synttärimatkalle peräti kahden naisen kanssa. 

Vanha rouva