Vinksinvonksin

Vihreistä lankanötteröistä syntyi neljä kuusipuuta. Täytin kuusipuut langanpätkillä. Virkkasin puihin tähdet. Jouluna kuusipuut pääsevät jouluastelemaan tai pukinkonttiin. Nyt ne roikkuvat olkkarin kaapinnupissa.

Sisko soitti. Kaikki sukat olivat kuulemma hiuti. Pyysi parsimaan. En luvannut parsia. Istuin viisi iltaa telkkarin edessä ja annoin mennä. Sisko on juuri niin jämpti ja tarkka, että kudoin kurillani raitoja vinksinvonksin. Siinähän hiissaa eriparisissa sukissaan.

Mille nyt alkaisi?

Vanha rouva

Osa omaan napaan

Tein ystävänpäivän kunniaksi semmoista jälkiruokaa, että Vanha herra melkein söi itsensä tainnoksiin. Ja pyysi lisää hienoisessa herkkuhumalassa.

Laittelin leivinpaperin päälle sydämenmuotoisia suolakeksejä. Peitin keksit maitosuklaalla ja valkosuklaalla. Tummaa suklaata en laittanut, koska tässä huushollissa se on pannassa.

Lykkäsin pellin uuniin reilun sadan asteen lämpöön. Kun suklaat olivat sulaneet, otin pellin uunista ja koristelin koko komeuden.

Ensin sotkotin haarukalla suklaat sekaisin. Sitten ripottelin suklaan päälle erilaisia karamelleja ja rusinoita. Sitten pelti terassille pakkaseen, kunnes suklaa oli kokonaan kovettunut.

Kovettunut suklaa oli helppo murtaa palasiksi. Palasista tuli erikokoisia ja erinäköisiä. Hyviä palasia kaikki tyyni.

Osa palasista meni ystäville, osa omaan napaan.

Vanha rouva

Katala kateus

Katala kateus iski. Kun ystävä kertoi lankatarjouksesta, piti ehdottomasti päästä kaupoille. Vaaleanpunaista, punaista, oranssia ja persikkaa sekä yksi julman musta. Violettia jäi uupumaan, mutta eiköhän sekin vielä hakeudu lankalaatikkoon. Nyt on mistä ottaa, kun sukankutomisvimma iskee.

Langanhakumatkalla poikkesimme saman ystävän neuvosta supermarkettiin hakemaan voita ja broileria. Löytyi myös ämpärillinen vitamiineja, hävikkikassillinen leipää ja yksi hävikkiloota vihanneksia ja hedelmiä. Kuvasta jäi uupumaan kaksi hävikkirasiallista savuluita, koska Vanha herra kerkesi kiikuttaa ne omalle työmaalleen ennen kuvan ottamista. 

Olen monta vuotta katalan kateellisena seurannut ystävän oivaltavaa hävikkikokkailua. Olenko liian laiska / mukavuudenhaluinen / sokea vai muuten vaan pöljä, kun en ikinä löydä mitään hävikkiä? Paitsi leipää, jota haemme paikallisen leipomon tehtaanmyymälästä, ja vippitarjouksia tyyliin -30 %. 

Lauantaina oli varsinainen hävikinhävityspäivä. Vanha herra hävitti ne savuluut hernesoppaan. Soppaan laitettiin kolme pussillista herneitä (likosivat edellisen yön vedessä), 4 sipulia silppuna ja meiramia. Suola lisättiin vasta valmiiseen soppaan, sillä savuluissa on suolaa. Kolme tuntia soppa muhi hiljakseen ja herra sitä silloin tällöin hämmensi. Kun soppa oli hieman jäähtynyt, minä lonin savuluut pois sopasta ja irrottelin lihat luista takaisin soppaan. Valmista soppaa tuli yhteensä 7,5 litraa. 

Vanha herra teki hernesoppaansa autotallissa (iso 10-litran teräskattilamme ei toimi induktioliedellä, joten autotallissa on erillinen keittolevy) ja minä tein vihanneskeittoa keittiössä hävikkilaatikon aarteista: salottisipulia, porkkanaa, lehtikaalia, tavallista kaalia, paksoita, maissia, oliiveja ja omasta takaa sieniä. Hurautin soppaan myös jalopenon palasia jääkaapista. Annoin sopan ässehtyä itsekseen hellan reunalla. Ennen tarjoilua maistoin ja lisäsin suolaa ja timjamia.

Hävikkilaatikossa oli 8 sitruunaa. Mihin halvattuun kaksi ihmistä saa upotettua 8 sitruunaa? Herkkuihin tietenkin! Ensin tein sitruunapiirakan appelsiinilla. 

Sitten tein sitruunapiirakan omenoilla. Kummassakin piirakassa on täytteenä maustamatonta tuorejuustoa + kermaa + sokeria + kananmunaa + sitruunankuorta + sitruunanmehua. Ohje omasta päästä. Ensimmäisessä piirakassa on pohjana lehtitaikinalevy ja toisessa makeaan leivontaan tarkoitettu pyöreä piirakkapohja. Kumpikin pohja kaupan pakasteesta.

Sitruunoita piisasi. Leivoin vielä sitruunamuffinseja. Päälle pursotin sitruunarahkasta ja kermasta vatkatun vaahdon. Leivosten huipulle laitoin pensamustikoita ja vadelmia (ne piti käydä ostamassa normihinnalla lähikaupasta). 

Vielä riittää banaaneja. Niiden säilyvyyden suhteen en ole ollenkaan hädissäni, sillä Vanha herra rakastaa banaaneja. Leivät ja broilerit ovat pakastimessa ja voipaketit jääkaapissa.

Katalan kateuden kohteelle kiitos vinkeistä! 

Ota örkky!

Vanha rouva

Lupaus x 2

Kuiva pakkassää on mitä mainioin siivousilma. Silloin heilautan petauspatjat, tyynyt, peitot ja viltit ulkoilmaan tuultumaan. 

 

Nakkaan isot matot lumihankeen ja varistelen kuivaa lunta päälle. Mattojen pitää antaa olla hetki kylmässä ennen lumipesuja, jotta ne kerkeävät viilentyä. Muuten lumi takertuu huoneenlämpöisiin mattoihin. Ja sitten on tuvassa kosteita mattoja.

Anopin mattopiiska on tarpeen, kun Vanha herra antaa lumelle kyytiä. Kun lumipesussa käyneet matot kantaa sisälle, huoneet raikastuvat kertaheitolla.

Helmikuun pakkaspäivät ovat kuluneet kävelylenkeillä kahteen lähikirjastoon. Kirjasto on niin korvaamaton ja maksuton kansalaispalvelu, että olen sen takia oikein iloinen veronmaksaja. 

Tein vuodenvaihteessa uudenvuodenlupauksen. Luen kaikki EU-maat läpi edes parin kirjan verran / maa. Tammikuussa luin liettualaista, islantilaista, belgialaista ja ranskalaista kirjallisuutta. Helmikuun aloitin suomalaisella, ruotsalaisella ja englantilaisella. Tänään lähden tutkimusmatkalle pääkirjastoomme ihan isolle kirkolle.

Taidan piipahtaa myös lankakaupassa, sillä jämälankavarastoni pohja näkyy. Lupaan, etten kuitenkaan hanki enää vaaleanpunaista.

Vanha rouva