10.12.2020

Korkea aika

Jouluruusujen tekeminen alkoi vuosi sitten, kun vierailin ystävien luona Helsingissä (KLIK).
Sinebrychoffin taidemuseossa oli valtava joulukuusi, joka oli koristeltu kreppipaperiruusuilla.


Museon alakerrasta löytyi työpaja, missä saattoi opetella taittelemaan lautasliinoista ranskanliljoja taikka väkertämään floristin kreppipaperista jouluruusuja. 



Työpajasta sai työohjeet ja tarvikeluettelon mukaan. Ostin Helsingistä kaikki tykötarpeet kotiintuomisiksi. Leikkasin ruusujen terälehdetkin valmiiksi, mutta sitten ruusujen sitominen tyssäsi vuodeksi. 

Helsingistä kantautui viikko viikolta huonompia ja huonompia uutisia. Ystävän neljä vuotta kestänyt taistelu väistämätöntä vastaan päättyi toukokuussa. 


Nyt on kulunut vuosi siitä, kun vietin viimeisiksi jääneet yhteiset päivät ystävän kanssa.
Nyt oli korkea aika tehdä ruusut valmiiksi ja ripustaa ne joulukuuseen.
Yhteisten neljänkymmenen vuoden muistoksi.

Vanha rouva



10 kommenttia:

  1. Kauniit ovat muistojen jouluruusut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan pikkuisen pääsi rumia sanoja, mutta sitten kekkasin kuumaliimapistoolin!

      Poista
  2. Kauniita muistoja, kauniita ruusuja. Otan osaa. <3

    VastaaPoista
  3. Hieno idea! Hieno toteutus! Otathan kuvia valmiista kuusesta?
    Otan osaa ystävän poismenoon! Muistot jää... *halaus*

    VastaaPoista
  4. Kaunis muisto. Ehkä myös tapa tehdä surutyötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surutyötä on tehty. Itketty on ja naurettu on. Muistoille.

      Poista
  5. Otan osaa ystävän poismenon johdosta.
    Hienoja jouluruusuja. Niissä on varmasti väkertämistä, mutta lopputulos on kaunis.

    VastaaPoista