16.8.2020

Stay safe

Kotimaanmatkailua on nyt harjoitettu ilolla ja antaumuksella. Ensin junailin Seinäjoelle. Sitten lentelin Helsinkiin, mistä minua kyydittiin Tammisaaren kautta Hankoon ja takaisin. Taas on tullut todistettua, että kotimaa on turvallinen, kaunis, mielenkiintoinen ja antoisa matkailukohde.


Suomi on täynnä suljettuja ovia ja ikkunoita, joiden takaa löytyy uusia, kiehtovia maailmoja. On rikkaita kartanoita ja köyhiä torppia. Löytyy kivistä ja puista porrasaskelmaa, ulkomaiden eleganssia ja kotimaista käsityötä. On rouheaa ja karheaa, sileää ja suloista.

 


   

Kun Suomi näyttää kesäisen kauneutensa, on sininen taivas korkealla ja veden välke hopeinen. 
Ilta-aurinko kultaa rantahiekan ja pumpulipilvet siunaavat myöhäisiä uimareita.


 Aika merkkaa asuinsijoja.
Ihminen tekee ajan näkyväksi, jos pystyy.

 

Ajantajun mahdollistaa hyvä opas, ajan ja kulttuurin tulkki.
Minulla oli suuri ilo nauttia matkallani kolmesta puhuttelevasta ja ajatuksia herättävästä opastuksesta:


Kulttuurikollektiivi Sillan Suljetut ovet -museodraama vedettiin muutoin yleisöltä suljettussa Törnävän kartanossa Seinäjoella. Kierros kuljetti 1840-luvulle kartanon kulta-aikaan. Kartanon eri huoneissa näytelty tarina johdatteli herrasväen elämäntapaan ja houkutteli kurkistamaan suljettujen ovien taakse. Taustana on aito rakkaustarina, joka esitettiin sen aidolla tapahtumapaikalla. Loistava esitys, loistava toteutus ja loistava ympäristö. Haukon vieläkin henkeäni.


Toinen syy haukkoa henkeäni löytyi Hangosta. Tilasin ystävälleni yllätykseksi rooliopastuksen. 


Ihastuttava Therese on Julin, itsensä Marskin serkku, promeneerasi meidän kahden kanssa kaksi tuntia aurinkoisessa huvilakaupungissa. Mitä tarinoita, mikä viehko huumorintaju ja mikä tunnelma. Suomeksi sanottuna: käsinpoimittua luksusta.


Kolmanteen opastukseen osallistuin Helsingissä Malmin hautausmaalla. Oppaana toimi Kai Sadinmaa, monta vuotta Malmin hautausmaan hautausmaapappina työskennellyt älykkö. Kävely perustui Sadinmaan kirjoittamaan kirjaan Kuolleiden kirja – Eli kuinka kävelin Suomen suurimman hautausmaan halki ja opin kaiken elämästä, hautaamisesta, rakkaudenkaipuusta ja puista. 


Ihailin suunnattomasti Kain tapaa nivoa joskus rosoinenkin elämäntarina ja elämän merkitysten pohdinta yhdeksi kokonaisuudeksi, ilman julistusta ja paatosta. Nautin suunnattomasti myös hänen kirjastaan, jonka hankin opiksi ja ojennukseksi. Suosittelen.


Melkein kaksi viikkoa Suomen suvessa.
Seinäjoella tuore ystävyys, Helsingissä 40-vuotias ystävyys.
Erilaisia, tärkeitä, merkityksellisiä ihmisiä.

Vanha rouva

PS. Lopussa viisaus seisoo ;)


15 kommenttia:

  1. Lopussa totuus, siksipä minuakaan ei ole koskaan kidnapattu =D

    VastaaPoista
  2. Tuohonpa ei paljon lisättävää!
    muutakuin
    KIITOS!💜💜💜

    ..TÄTÄ TARINAA VOI LUKEA,,uuestaan sitten räntä-satteessa;),,uuestaan ja uuestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Räntäsateessa kun katselee aurinkoisia kuvia ja lukee aurinkoisia ajatuksia, melkein unohtaa loskan ja harmauden. Siksi on pakko myös ajatella aurinkoisesti.

      Poista
  3. Tuhannet kiitokset virtuaalimatkailusta vaikka saatan olla vähän katkera, ettet edes kahville kutsunut, kun kerran täällä suunnassa olit... Vai olinko samaan aikaan Riiassa? Hitto, kun harmittaa, että Tupolla on museokortti, jota ei hyödynnä! Pitänee patistaa sillä saman korttelin toisella puolella asuu hyvä ystävänsä (-mme), joka myös omistaa vastaavan kortin.
    Oi elokuun lämmin yö! Miksi en ole nukkumassa???
    Mieluisaa alkanutta viikkoa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin ollaan katkeria, kun joku meni Riiaan just silloin, kun maalainen pääsi pääkaupunkiin.

      Poista
    2. Aaa, nyt saat anteeksi, heh. :D

      Poista
  4. Kakkua tänne nopeasti! Palkanmaksajani yrittää kidnapata minut...
    Kuulostaa ihanalta reisulta ja aikaakin on ollu ruhtinaallisesti. Me posotettiin kuuessa päivässä Inariin ja takasin ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hämäläinen sielu ei kerkiä mukaan, jos paahtaa menemään.

      Poista
  5. Suomesta löytyy kyllä paljon ihania paikkoja mistä nauttia. Minulla ajatus pysähtyi Rautavaaran hautakiveen. Radiosta tuli viikonloppuna haastattelu, kun joku jonka nimeä en muista, on koonnut tarinoita Tapsasta, koko kansan reissumiehestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hautausmaalla usein ajatus töksähtää, kun edessä on tuttu nimi. Tai sitten alkaa miettiä tuntemattomien elämänkohtaloita.

      Poista
  6. Kesä mennä huristi ja blogitkin jäi unhoon. Suomen-matkailua mekin kesällä harrastettiin, piiitkästä aikaa. On se mukavaa, ja niin helppoa! Ei tarvi passeja, eikä juuri majoitussuunnitelmiakaan. Auto alle ja menoksi, kyllä sitä sitten kierrettiinkin melko mutkilla alas rannikkoa. Myös kidnappaus vaatii nappaajalta edelleen varustautumista, vähintään painonnostovyön. Sen verran ruokaturistinakin oltiin!

    VastaaPoista
  7. Olipas kiva kun Seinäjoki tarjosi elämyksen :)
    Kyllä tästä maasta löyty vielä monta koluamatonta kolkkaa - tänä kesänä sen on huomannut erityisesti monista blogeista.

    VastaaPoista