Kirjavia ja kukertavia

Pääsiäisnoita jätti portinpieleen mustan kissansa ja voimakkaasti tuoksuvan narsissin. Luuta oli jo olemassa, mutta harmittavan puisevan värinen. Kudoin luudalle uuden varren. Mallasin kissan ja luudan portinpieleen kukkasineen. Nyt odotan jännityksellä, koska itse noita istahtaa toolille.

Muutakin värikästä olen saanut valmiiksi. Langanlopuista kudoin kaksi paria säärystimiä kaksosille. He menevät syksyllä kouluun, joten nilkat pitää pitää lämpiminä.

Varsinaisena kevättekona pidettäköön villapaitaa, jota olen kutonut uskollisesti monta viikkoa raidan kerrallaan. Villapaita on värkätty Gjestal Garnin 100 % SW Merinoull -langasta. Lanka oli poistotarjouksessa, joten ostaa tärytin villapaitalangat kukertavissa väreissä (oranssia ei ollut, valitettavasti). Lankaa kului puoli kiloa, kun nelosen pyöröpuikoilla pistelin menemään.

Kirjava villapaita on hyvä olla olemassa, kun syksyn tullen lähdetään sienijahtiin taikka puolukkametsään. Punaiset kumpparit vaan jalkaan ja menoksi!

Vanha rouva

En ole mummu

Oranssi villatakkini valmistui parahultaan kevääksi. Ohje on omasta päästäni. Villatakki on pepun peittävä ja imartelevan A-mallinen. En tehnyt villatakkiin napitusta, vaan ajattelin kiinnittää sen rinnuksilta rintarossilla.

Virkkasin takin nelosen koukulla Maija-langasta. Lankaa kului 560 g. Työtoveri kysyi, kauanko meni takin virkkaamiseen. Vastasin, että ehkä pari viikkoa (jos olisin istunut joka ilta kuuden uutisista kymppiuutisiin).

Mummullani oli paljon virkattuja vaatteita: jakkuja, hameita, liivejä ja hartiahuiveja. Ehkä virkkauskipinä tarttui mummulta. Edelleenkin mieluummin virkkaan kuin kudon.

Mummusta tuli mieleeni, että ystäväni, ihanaiseni täytti juuri 60 vuotta.

Olemme kaveeranneet 40 vuotta.

Emmekä ole mummuja ;)

Rakkaudella.

Vanha rouva