ikioma omatekemä vaahteranlehtiruusukukkakimppu.
Ensin piti kasvattaa vaahteraa neljä vuotta (ensimmäisen vaahteran söi rusakko). Sitten piti odottaa, että lehdet suostuvat kellastumaan kauniisti (monena syksynä sade on lutuuttanut lehdet ruman ruskeiksi). Sitten piti varoa, ettei tuuli vie kauniin keltaisia lehtiä mennessään (onneksi sattui vapaapäivä juuri parahultaan ennen pohjatuulia).
Tänä syksynä saatoin vihdoinkin kerätä kopallisen oman puutarhan oman vaahteran omia lehtiä. Tuumasta toimeen ja lehtiä rullaamaan.
Tämmöinen kimppu vaahterasta sitten rullaantui.
Voi että minä olen onnellinen!
Vanha rouva
Vaahteranlehdet ovat kyllä ihania! Kimppukin on komea. Montako lehteä yhteen ruusuunn menee, vai selviääkö yhdellä?
VastaaPoistaOlisinko rullannut kuhunkin ruusuun 3-4 lehteä. Isoja vähemmän, pieniä enemmän.
PoistaOn toi kimppu tosi kaunis ja niin hienon värinen.
VastaaPoistaKannatti odotella vaahteran värjääntymistä.
Kannatti odotella puun akasvamista ;) Tänään kiedoin puunrungon sukkahousuilla piiloon rusakon hampailta!
PoistaMinäkin teen tällaisia ruusuja, kun jään eläkkeelle. Siihen taitaa kyllä mennä jokunen vuosi. Mutta sitä chilistä hilloketta kokeilin. Aionpa tehä toisenkin version. Oli hyvää.
VastaaPoistailloke on hyvää, ai että!
PoistaTosi kaunis kimppu! (: Hyvää kannatti odottaa.
VastaaPoistaKimppu on kaunis, mutta äärettömän hauras kuivuttuaan.
PoistaVaahterasta saa kyllä tosi kauniita kimppuja....Iloista alkavaa viikkoa!
VastaaPoistaNiin saakin, kunhan vaan on lehtiä ja paljon.
PoistaOmpa se kauniin ja iloisen värinen kuten alempana oleva punainen pötkyläkin ♥
VastaaPoistaVärit tosin haalistuvat kuivuessaan - ihan niinkuin mekin. Paitsi että minä en kuivu, vaan pullistun ;)
PoistaSyytä ollakin onnellinen, on hieno syyskimppu :)
VastaaPoistaOnni on niin pienestä kiinni, kuten kopallisesta syyslehtiä.
PoistaWauh.. tulipa kaunis vaahteranlehtiruusukimppu, eikös olekkin mukava väkertää näitä ruusuja♥ Kaunis asetelma on siellä pöydälläsi♥
VastaaPoistaKiitos kiitos idean äiti-kulta ;)
Poista