Haahuilin aamutakissani pitkin puutarhaa ja kuvasin keltaisia kukkasiani.
Löysin muutakin mielenkiintoista:
Kesken kaiken Vanha herra tuli hoputtamaan: Tuu heti pois sieltä pensaista - naapurit säikähtää!
Niin minä laitoin ulkoiluvaatteet päälle ja ajelin herrani kanssa metsän siimekseen naapureita pelottelemasta.
Ennen marjametsään menemistä pysähdyimme tervehtimään suurta sotapäällikköä. Pekka Vesainen oli talonpoika, joka johti kesällä 1589 Vienan Karjalaan suuntautuutta ryöstö- ja hävitysretkeä. Kiiminkiläissyntyinen kuvanveistäjä Oskari Jauhiainen teki 1936 Vesaisen patsaan Ylikiimingin Vesalaan - kuva patsaasta julkaistiin jopa The Times -lehdessä.
Minua aina kovasti hymyilyttää tarina pikkuisesta Pekasta. Pekan äiti oli pesemässä poikaansa, kun vainolaiset hyökkäsivät ryöstämään kotikylää. Pako oli niin kiireinen, että Pekka-poika unohtui paatipunkkaan. Vasta vihollisten mentyä äiti uskalsi palata takaisin pikkuisen poikansa luokse. Vesi oli ehtinyt jäätyä paatipunkassa, mutta poika oli vielä hengissä. Pikku-Pekka oli istunut hipihiljaa hyisessä vedessä vihollisen riehuessa kotitilalla ja varmaan vannonut pienessä mielessään Kyllä minä teille vielä näytän!
Metsä oli suosiollinen. Kaksi ämpärillistä puolukkaa ja kaksi ämpärillistä variksenmarjaa. Juuri kun kaarsimme takaisin kotipihaan, soi puhelin ja naapurista ilmoitettiin Täällä olisi ihan hirveästi omenoita, tulkaa hakemaan.
Vanhan herran putsatessa variksenmarjoja minä kuskasin kottikärryillä omenoita kotikartanolle. Leikkelin omenat lohkoiksi hilloamista ja mehustamista varten. Keräsin joutessani chilit ja ihmettelin möksähtänyttä pörriäistä, joka vielä aamupäivällä torkkui ruusunkukassa:
Keittelin päivälliseksi kasvissopan sävy sävyyn: puna- ja lehtikaalia, sipulia, herneitä, papuja, porkkanaa, perunaa ja pikkuisia tomaatteja. Höyryävän keiton päälle lusikallinen smetanaa. A vot.
Että tämmöinen syyssunnuntai.
Vanha rouva
Ennen pakkasia en metsään mene, meillä on hirvikärpäsiä niin paljon. Onneksi on ukki, joka toi puolukoita ämpärillisen, ne riittävät hyvin! Onpa terveellisen näköinen keitto (maistuisi minullekin), kuinkas Vanha Herra - maistuuko keitto hänelle vai olisiko aika adoptoda herra tänne Hämeeseen?
VastaaPoistaEn anna Vanhaa herra Hämeeseen, riittäköön hänelle hämäläinen akka ;) Kyllä se söi soppaa, kun latasin tarpeeksi smetanaa kyytipojaksi. Mutta ei kuulemma tarvitse ihan heti uusintaa tehdä - paitsi jos siihen tulee lihaa, makkaraa ysm. Voi raukkaa, eihän se sitten olisi kasviskeitto.
PoistaEmpä ole ennen kyseisestä miehestä kuullutkaan, Vesaisen Pekasta. Täytyypä tutustua aiheeseen.
VastaaPoistaKylläpä teitä siellä lellitään metsän antimilla. Meilläpäin kuulemma puolukkasatokin on huono, osa vielä raakileita ja osa ihan mätiä. Mustikoita ei tullut ollenkaan. Sieniä luulisi nyt ainakin löytyvän, kunhan saisi raahattua itsensä tuonne metsään =)
Santeri Ivalo on kirjoittanut historiallisen romaanin kyseisen Pekan elämästä. Kirjan nimi on Juho Vesainen.
PoistaOmenoita sataa meillä puista, vaikka eivät ole vielä edes kypsiä. Kummallinen syksy. Hyvä marjasaalis päivän marjaretkeltä. Nyt voitkin suunnata Vanhan Herran kanssa seuraavaksi karpalosuolle. Karpalot ovat nimittäin jo kypsiä. Luonnon marjat näyttävät ymmärtävän, että kypsyttävä on, vaikka lämpöä ei olisikaan.
VastaaPoistaKarpalosuolle lähtisimme, jos tämä rouva uskaltaisi. Mua aina niin hirvittää, että uppoan johonkin suonsilmäkkeeseen eikä Vanha herra jaksa kangeta mua ylös. Sinnehän sitten jäisin...
PoistaAi jaa,että naapureita meinaat säikytellä. Tuskin ne sua yöpaidoissaan säikkyvät. Mä olen nähnyt syt yöpaidassa,eikä pelottanut ollenkaan. Mahtava kivipatsas,kuinka ollakaan soteherrasta:)
VastaaPoistaAi, oliko mulla muka yöpaita? Kas, kun en omista semmoista ;)
PoistaLuulen, että naapurinne ovat jo aikapäiviä sitten tottuneet siihen, että siellä teidän puutarhassa frouva liihottelee kameran kanssa tämän tästä... :D
VastaaPoistaKomia on patsas Pekasta, ilmankos tuli kuvatuksi thö taimsiinkin :)
Puolukoita ja omppuja, niitä täälläkin...
Millä maustoit vegesopan?
Taisi soppaan sujahtaa timjamia ja pippuria. Suolaakin meni sekä aimo tujaus smetanaa. En mää niin muista, kun pistän mitä sattuu likietäisyydellä olemaan. Syötyä tuli!
PoistaAa että, teillä on kans aina niin hyvät ruuat! Eilen tuli kokkailtua tattirisottoa, nams! Tänään hain Kiviharjusta niitä maahan satavia omppuja ja kutsuin itseni samalla äitin lihapatojen äärelle... :) Nuo kotiseutunähtävyydet ovat aina mukavia, sitä tuppaa unohtamaan, että ihan nurkkijuuristakin löytyy vaikka mitä. Meinasin isännän viedä viikonloppuna johonkin lähistölle pikku retkelle. Jos vaikka eksoottisesti tuohon muutaman kilsan päähän Rokualle...
VastaaPoistaRokua on eksoottinen paikka retkeillä - onhan se Suomen ainoa ja maailman pohjoisin Unescon Geopark! Että olkaahan ylpeitä tienoistanne.
PoistaOsaa syksyn luonto olla kyllä hienoa ja kovin on anteliaskin ollut. Hyvältä näyttää vähän erilaisempi kasviskeitto, mutta oishan siihen voinut pienen palan makkaraa laittaa vanhalle herralle lisukkeeksi :)
VastaaPoista