Ensin piti päästä kylille noolaamaan. Ruuskasin pari tilpehööripuotia inspiraation herättelemiseksi. Minusta on vaan niin virkistävää ja mieltäylentävää katsella tekevien käsien ja hoksaavien päiden aikaansaannoksia.
Niin kuin nyt pikkuruisessa taidegalleriassa ja sisutuspuodissa tämä korurasia-asetelma. Minulla on varastossa samanlainen vanha lusikkaloota ja simpukankuoriakin muutama ämpärillinen. Helmiäkin löytyy. Ja vanhoja valokuvia. Mutta eipä vaan ole päähän iskenyt idea yhdistää niitä näin makoisaksi muistelukseksi. Eipä ole, ei.
Näitä lasikuvun alla olevia juttuja tutkiessani Vanha herra loihe lausumahan: "Ja mää en kyllä mitään variksensiipiä ala sulle ampumaan ja balettia suna en ees harkittis, kun kaikki sanois sua bulleriinaks..." Eikä meillä kyllä olisi noita lasikupujakaan, sen puoleen. Kotiin hankin ainoastaan purkillisen puuterinpunaista maalia, yhden täydellisen strutsinsulan ja pari kerää bambulankaa.
Kävimme työnantajani kanssa istumassa iltaa, suunnittelemassa tulevia projekteja ja parantamassa maailmaan viikinkien tapaan. Voih ja oih. Hätiköiden emme toki moisiin syöminkeihin ryhtyneet, sillä yhteinen illallinen on ollut suunnitelmissa kolme vuotta. Kannatti odottaa - ennen kaikkea seuran huvittavuuden takia ;)
Kun pääsin tolpilleni launtaiaamuna, puuhakkuus sen kun jatkui. Etsin taikinakulhot, vispaimet sun muut laappimet kaapista ja aloin luoda syötäviä.
Pyöräytin mangopiirakkaa, mokkapiirakkaa, vadelmapusuja ja ohralenkejä. Kun Vanha herra kotiutui verkkohommista mereltä, koko tupa tuoksui paratiisilta ja taisin saada anteeksi ainakin sen strutsinsulan verran.
Verkoista tuli pikkusiikoja, pari kuhaa ja ahvenia pussillinen. Pikkusiiat Vanha herra suomusti ja toi eteeni lastattuna toivomuksella: "Tee niitä turkkilaisia pikkukaloja". Ai?!
Ei auttanut muu kuin mennä yleareenaan ja etsiä taannoinen matkaohjelma "Venetsiasta Istanbuliin", missä brittikokki paisteli punamullot oliiviöljyssä kullankeltaisiksi ja kippasi päälle appelsiinikastikkeen. Kynä sauhuten kirjoitin ohjeen paperille ja aloin täyttää armaani toivetta.
Ensin suolasin pikkusiiat ja sitten pyörittelin ne mannaryyneissä. Paistelin kalat runsaassa oliiviöljyssä rapeiksi ja rutiseviksi. Kalojen paistuessa pyöräytin kastikkeen: oliiviöljyä pannulle, perään oreganoa ja chiliä. Hetki hemputtamista ja sitten kapriksia, appelsiinimehua, persiljaa ja suolaa. Hämmennystä hetken verran lisää ja lopuksi kalvottomiksi leikeltyjä appelsiinilohkoja. Kun kastike oli kuumentunut, hurautin sen lautasille pikkusiikojen päälle. Vassokuu.
Loppupäivä menikin sitten turkkilaisista kaloista ja vattupusuista tointuessa ja Vanhan herran kalasaapassukkia viimeistellessä. Että tämmöistä puuhakkuutta.
Tänään voinkin olla muina naisina ihan ölövinä ja reporankana.
Sitä samaa sinulle toivottaa
Vanha rouva
Puuhaa on ollut kerrakseen. :D Että lepo vaan, kuulostaa ansaitulta. ;) Ja herahti taas vesi kielelle, vaikkei yhtään nälkä ookkaan, kun just erään 3v. prinsessan juhlakemuista palailin...
VastaaPoistaOliko sullakin prinsessamekko päällä?
PoistaNo siellä on näköjään komia hattu rustattu everstinnalle. Jännä nähdä minkälainen puku tulee!!! Näköjään on kuljettu myös kaupoissa ja syöty sekä laitettu hyvää ruokaa. Tosin ei tässä nyt oikein ruoka maistu. Just on oltu railakkaassa mahataudissa. Minun vanha herrani tuli ensin moisen tautiin ja likka sanoi mulle,että älä nyt sitten vaan suutele sen kanssa ettei tartu. Oisinko sittenkin suukotellut,kun heti tarttui:)
VastaaPoistaKaiken uhallakin pitää aina pussailla - ainakin tässä iässä - koska alkaa olla sen verran harvinaista aktiviteettia ;)
PoistaOn siellä taas ollut kunnon pöperöt pöydässä :) Olis varmaan maistunut minullekin. Taidat ihan tosissaan tykätä ruoanlaitosta. Minun suurin kulinaarinen saavutukseni on, kun lyön kaupan einekset mikroon lämpenemään ;D
VastaaPoistaPakko laittaa vanhalla tavalla ruokaa, koska en omista mikroa enkä ole ikinä omistanut. Ykissä juhlissa kerran nuori äiti tuli mun tykö keittiöön sanomaan, että voisinko lämmittää maitopullon vauvalle. Minä panin vesikattilan lämpiämään ja se äiti katsoi silmät suurina mun touhuja. Mikset sää käytä mikroa? No siksen, kun ei se maito siellä mihinkään lämpiä. En nimittäin osannut panna koko rakkinetta päälle;)
PoistaViikinkiruoka on tosi ihanaa, kokemusta on ihan sormisyönnilläkin vaikka sitä en usein harrastakaan, mutta mistä ihmeestä Vanha Herra nuo turkkilaiset keksi, ja oletpa melkoinen jonglööri kun sain toiveen toteutettua, varmasti maistui!
VastaaPoistaTeillä taitaa olla herkkujen talo...ihanuuksia, taidan muuttaa teille :D Nuo yläkuvien jututkin olivat tosi ihania!
Muuten, tänään lausuin ilmoille juhlatamineajatukseni pojan häihin, pöydässä oli anoppi, mies siskoineen ja hän miehineen ja appiukko. Muut, paitsi appiukko meinasivat tukehtua - nauruun ja kakkuun - kun kerroin millaiset vetimet aion toukokuulla laittaa häihin...isäntä ei luvannut ottaa minua daamikseen ja johdatteli suunnittelemaan uutta asua - ei siis fasaaninsulkahattua, ei edes pilleriä harsolla saati mustaa silkkipukua pitsihanskoilla...tylsää porukkaa!
Noi voi tylsyyksien tylsyys!!! Minä jo melkein olin tulossa teille sulkavarastoni kanssa. No, tee edes kasvihuonehattu, oikein kukallinen ja pitsinen ja kruusattu ja hanki sen kaveriksi kukalliset puutarhahanskat. Sulo ei varmaan piittaa pehkuissa nokkaunia vedellessään, mitä sulla on päällä.
PoistaPaljon olet saanut aikaan! Ihania herkkujakin vielä! Iloista alkavaa viikkoa!
VastaaPoistaKerran viikossa saan yleensä moisen hillittömyyskohtauksen ;)
PoistaKylläpä tuli ilonen mieli lukastessa sinun juttusi.Minä olin eilen reporankana ja tännään pitäs kopeutua pullan tekkoon.Hyvää viikon alkua.
VastaaPoistaT:Tytti
Minä täällä nuuhkuttelen, josko se pullantuoksu tulisi tuulen mukana meidän kartanolle asti!
PoistaMinä tässä mietinkin tämän päivän menuuta. Saiskohan alaskan pollokista turkkilaisia pikkukaloja? Ruoan laitto ei ole minun vahvuuksiani, joten mikrossa lämmittelemme edellispäivän tähteitä tuhka tiheään.
VastaaPoistaHyvää ystävänpäivää!
Kokeile ihmeessä!! Muista suolata kalan pinta kunnolla ennen mannaryynileivittämistä. Hyvä oliiviöljy tekee ihmeitä ;) Pelkkä sulatettu voi on hyvää sellaisenaan kastikkeena. Potut kyytipojaksi, niin jo on hyvää. Ystävänpäivälettuja ajattelin paistella - tuu syömään!
PoistaTodella kauniita on nuo sisustuspuodin asetelmat! Itse vain haaveilen, että osaisin yhdistellä jotakin tuollaista mielenkiintoista ja jännittävää sisustukseen. :) Nuo ruuat ja leipomukset saavat kyllä veden kielelle. Paljon kaikkea herkullista. Hyvää ystävänpäivää!
VastaaPoistaHaaveilu tekee hyvää ja hups, yksi kaunis päivä olet luonut jotain kaunista!
PoistaONNEKSI olin just syönyt ennen kuin luin juttusi, mitä herkkuja taas ootkaan tehnyt :)
VastaaPoistaRaukkauksia tulee ja menee, mutta syödä tekee mieli aina! Vanha neuvostoaikainen viisaus suoraan leningradilaisesta opiskelija-asuntolasta ;)
PoistaKauniit tilpehoori inspikset .Ja ah...miten herkullisen näköisiä herkkuja.Sie se osaat loihtia kaikenlaisia erikoisia herkkuja,että ihanhan tässä vesi kielelle herahtaa näitä katellessa.
VastaaPoistaKyllä se arki kuule on makaronilootaa ja hernesoppaa. Mutta ei niitä ilkeä tänne tukkia ihmisten vaivoiksi.
PoistaMusta tuntuu, että sulla on puuhakkuus päällä aina, eli 24 h, joka päivä :)
VastaaPoistaEi muutoin tuollaisia synny :)
Puuhakkuutta on niin monelaista - justiinsa makasin reporankana kaksi vapaapäivää ja ahmin kirjoja. Enkä evääni väräyttänyt, vaikka Vanha herra kuinka vikisi ruokaa. Ihanhan tuo itse sai ruokaa pöytään...
PoistaSinä olet kyllä asetelmien mestari!!
VastaaPoista