14.1.2015

Pientä ja suurta luksusta

Vietimme loppiaisviikon Marokossa, Atlas-vuoriston juurella sijaitsevassa Marrakešin kaupungissa. Jo kaupunkiin pääseminen oli suurta luksusta, monikymmenvuotisen unelman täyttymys. Luin nimittäin opiskeluaikanani Elias Cannettin kirjan Marrakešin ääniä, ihastuin ja päätin, että tuonne minä joskus menen.


Lisää luksusta isolla ällällä tarjosi majapaikkamme. Asuimme vanhassa kaupungissa riadissa, mikä tarkoittaa yksityistalosta pikkuhotelliksi muuttua majoitusliikettä. Talon italialainen isäntä oli sisustanut talon kahdeksan vierashuonetta sekä yleiset tilat etnisillä koriste-esineillä, italiaisella designilla ja maailmalla ottamillaan valokuvilla. Voi sitä tutkimisen ja hiplaamisen määrää!



Saimme liki koko lomamme ajan nauttia talon antimista kaksisteen. Meitä pidettiin kuin kukkaa kämmenellä. Ruoka oli taivaallista, palvelu huomaavaista ja hammamin hoidot sulaa hemmottelua. Luksusta siis, pientä ja keskisuurta ja suurta, oli niin paljon, että tämän kokemuksen jälkeen ihan tavallinen hotelli taitaa olla aika plääh.

 

Marrakešin kujilla ja soukeissa kävelimme, katselimme, haistelimme ja maistelimme. Eksyimme medinaan, vierailimme puistoissa ja palatseissa ja tutkimme toreja. Haahuilimme myös suurella ulkoilmakirpparilla, mistä löytyi kaikkea mahdollista vesihanoista kluhmuisten paistinpannujen kautta hiuspinneihin ja antiikkipeileihin.


Marokkolainen ruoka helli väreillään ja mauillaan. Kasviksia, hedelmiä, lihaa, kanaa, kalaa. Kauniisti esillepantuna ja ystävällisen hymyn saattelemana.


Välipalaksi sopi nauttia tuorepuristettua greippimehua kera mönkiäisten (lienevätkö olleet etanoita?).


Ja kun imelähammasta oikein alkoi kolottaa, apu löytyi kaupungin sadoista leivoskahviloista. Melkein heitin toivoni, etten kerkiä viikon aikana maistaa kaikkia ihanuuksia. Yrittämisen puutteesta minua ei ainakaan voi syyttää!



Nautimme viikon kuurin kauneutta, ystävällisyyttä, värejä ja tuoksuja. 
Mitä muuta pieni, pakkasenpurema ihminen voi pyytää?

Ai niin, se suurin luksus oli tietysti matkaseura - rohkea käärmemies!


Vanha rouva  

9 kommenttia:

  1. Kaunista ja erilaista kuin tääl kotimaassamme. En oo ikinä käynt missään Viroo kauempana, eikä minnuu himotakaan, mihinkään.
    Miun vanhin täti, joka eli 84 v, reissas paljo ja kävi viel kasikymppisenä jossain ulkomail, lääkärin luvalla....miun vanhemmat ei kerint ko heil ol se yrittäjän arki 7 päivää viikossa töitä....

    VastaaPoista
  2. Teillä näyttää olleen iki-ihana lomareissu:)

    VastaaPoista
  3. Tuohan on ihan oikia paratiisi,mutta eihän tuo kääme vaan ole oikia? Hui ja kauhistus kui hää uskaltaa tuoho koskia.

    VastaaPoista
  4. Ja lisää upeaa kuvasatoa. Hieno reisu!
    Sulle tuo reisu oli vissiin sama kuin mulle Egypti pari v. sitten. Pyramidit oli jo miltei pakkomielle siitä saakka kun sain Kairosta kortin n. 12-veenä... Historiassa Egypti-osio oli hallussa :)
    Kauan kesti ennen kuin sinne pääsin, mutta nyt on nähty ja koettu.

    VastaaPoista
  5. Voi ihanuutta millaisella hanimuunilla vanhan herran kanssa olet ollut, voi onnentyttöstä! Olen niin iloinen puolestanne, tuolla määrällä hemmottelua, luksusta ja aurinkoa hymyilee aika pitään, ainakin juhannukseen asti!

    VastaaPoista
  6. ooh,ihana teidän hotelli tosiaankin! Huh,hoi. Muutenkin Marokossa yleensä ja Marrakessissa on paljon nähtävää,voi se sadunkertojien torikin ja basaarialue on vertaansa vailla. Jaa,että on Vanha Herra sitten ryhtynyt käärmeenlumoojaksi!

    VastaaPoista
  7. Oihh! Miten ihania värejä. Niin lämpimiä ja kauniita.

    VastaaPoista
  8. Aah, ahkerana ollaan täälläkin oltu kaikkee ihanaa. Onpa ollut erilainen hotelli, tosi kiinnostava.
    Kärmes näyttää vähän äkäiseltä, ei kai sillä ollut myrkkyä.....

    VastaaPoista
  9. Nyt tuli molemmat: matkakuume ja nälkä!

    VastaaPoista