25.11.2012

Mausteisia koristuksia

Tunisian Soussen maustekauppaa on syyttäminen tämän päivän koristuspuhteesta. Kun oikein tarkasta tiiraat viereisen kuvan taka-alaa, näet siellä kilon painoisen pussillisen kanelitankoja. Ostin koko kilon. Vanha herra vähän kohotteli kulmiaan ja kyseli huvittuneena, etteikö hän saa seuraavaan pariinkymmeneen vuoteen mitään muuta kuin rusinasoppaa ruoakseen (minulla on näet tapana tuikata kiisselikulhoon pari kanelitankoa ihanaa makua antamaan). Eipä tiennyt herrani, ettei taida saada enää ollenkaan rusinasoppaa, sillä kanelitangot menivät ihan muihin tarkoituksiin.
 
Otin tänään asiakseni kanelitankojen jatkojalostamisen jouluiseksi koristukseksi. Leikkasin pahvista halkaisijaltaan parikymmensenttisen pyörylän, johon tein keskelle ison aukon. Sitten asettelin kuumaliimalla pyörylälle vieri viereen kanelitankoja. Kerroksia tarvittiin pari-kolme, jotta aluspahvi ei vilkkuisi alta. Sovittelin kanelikranssin päälle josjonkinlaista rusettia sun muuta koristusta, mutta sitten tuumasin, että kruusaamatta paras. Leveä joulunpunainen samettinauha riittäköön.
Kanelikranssin liimauspuuhissa tuli sen verran nälkä, että päätin kruunata tunisialaisen mausteurakkani sahraminkukilla! Otin vihanneslokerosta puolen kilon painoisen pussillisen suomalaisia maa-artisokkia, kolme perunaa ja yhden sipulin. Kuorin kasvikset, pilkoin ne ja hurautin voiselle paistinpannulle muhimaan. Kuullottelin kasviksia viitisen minuuttia. Sitten kaadoin päälle kahdeksan desilitraa kasvislientä. Annoin kasvisten kiehua hissukseen kypsiksi, minkä jälkeen soseutin ne sauvasekoittimella. Lopuksi lisäsin kattilaan pari desiä kermaa ja pikkuriikkisen mustapippuria sekä suolaa. Kiehautus ja kauhominen tarjoilukuppeihin. Keiton päälle hyppysellinen sahraminkukkia. Kun katsot ylintä kuvaa, saatat nähdä juuri  minun terälehteni keekoilemassa oranssin maustekasan huipulla (kauhallisessa säkissä on muuten tulista harissaa, jota ei parane panna hienostuneen maa-artisokan pehmeän makeaa aromia tulistuttamaan)! Nyt nenäni haistaa kanelin ja suuni maistaa sahramin.
Oikein ihanaa marraskuun loppua sinulle, ystäväiseni!
 
Vanha rouva

4 kommenttia:

  1. Kauan sitten rakastin tehdä kasvissosekeittoja ja nautin niiden tuoksusta. Puutarhastamme löytyi silloin aina sopivia aineksia. Itsetehtynä keittojen maku on mahtava.
    Ja tuoksuva kanelikranssi seinällä! Ihanat aromit leijailevat ilmassa. Nuuh!

    VastaaPoista
  2. Minäkin pidän kasvissosekeitoista, mutta suosikkini on tavallinen peruna-purjokeitto.
    Tuommoiset herkut on minulta kiellettyjä missä on voita ja kermaa, kun on nuo kolesterolit niin korkealla, että uhkailevat lääkkeillä, joita en halua.
    Ihastuttavan yksinkertainen kanelikranssi ja tuoksu on varmaan huumaava.

    VastaaPoista
  3. Kaunis kranssi ja sen myötä taitaa tupaan levitä ihana kanelin tuoksu.. maistoinpa keittoasi, oli todella maukasta:)

    VastaaPoista
  4. Kaunis joululta tuoksuva kanelikranssi. Herkullisen näköistä keittoa ja maistuikin varmaan taivaallisen hyvältä!

    VastaaPoista