Kani ja kala kohtaavat

Perjantairuoka lähti liikkeelle siitä, että ensin piti keksiä lisuke iänikuisten pottujen tilalle. Kasasin ajatuksissani viileälokeron sisällön tiskipöydälle ja tuijotin röykkiötä hetken aikaa. Vanha herra kävi välillä vinoilemassa, että eikös sinun pitänyt tehdä ruokaa IHMISELLE, eikä kanille.

Suutuspäissäni pilkoin porkkanoita, munakoisoja, kesäkurpitsoita, paprikoita, tomaatteja ja sipulia suurehkoiksi palasiksi. Kuorin myös monta valkosipulinkynttä. Sitten pehmittelin sipulia ja valkosipulia öljyssä. Käytin myös kasvikset öljytyllä paistinpannulla hetken verran kääntymässä.

Kumosin kaikki ainekset uunivuokaan. Murskasin pinnalle kaksi kuivattua chiliä ja oman maan mäkimeiramia. Rouhin perään mustapippuria ja suolaa. Sekoitin. Sitten lykkäsin vuoan uuniin 150 asteeseen paahtumaan. Kun porkkanakolikko tuntui hampaitten välissä napakalta, oli kasvislisäke valmis. Sitten päälle tuoretta mäkimeiramia ja pöytään.

Kasvisten paahtuessa kaivelin jääkaappia edelleen ja löysin herrani kalasatamasta ostamia savukaloja. Taiteilin oman maan salaatista, retiiseistä ja kukkasista salaattilautasen, jota ryyditin aurinkokuivatuilla tomaateilla, oliiveilla ja marinoiduilla chilipaprikoilla. Asettelin savukalat kaninruoan seuraksi ja niin oli ruoka valmis.

Jälkiruoaksi Vanha herra taikoi pannaria tuorevadelmamössön kera. Ai että oli makoisaa.

Vanha rouva