Kolmas Ämmä

Virkkuu etenee. Kellertävästä langasta valmistuu syyspaita. Aikaraja on aika väljä ihan vasiten, sillä kesällä ei tarvitse välttämättä tehdä mitään muuta kuin katsella kukkien kasvamista ja värien hehkumista. Eihän?

Orvokkini kasvoivat ruippanoiksi, joten kävin hamstraamassa halvennuksesta niiden tilalle sykähdyttävän kelta-oransseja samettiruusuja. Istutin niitä ruukut ja kasvimaan kaulukset täyteen.

Katso noita värejä!

Saimme kauan kaivatut ja odotetut kesävieraat, kun Rouva M. (jo kolmas Ämmä viikon sisällä tällä kartanolla) ja miehensä saapuivat meille. Kysymyksessä on spesiaali pariskunta, sillä olen liki neljäkymmentä vuotta sitten toiminut heidän puhenaisenaan ;)

Rouva M. käyttäytyi hyvin kummallisesti:

Onneksi Rouva M. malttoi välillä nousta pöydän ääreen:

Nautin Ämmistäni, nautin kesästä, nautin ihan kaikesta.

Sitä samaa toivotan sinulle.

Vanha rouva

Täydellisenä sunnuntaina

Täydellisenä sunnuntaina kukat tuoksuvat, hyttyset hyrisevät, varpuset harjoittelevat lentämistä ja aurinko paistaa.

Täydellisenä sunnuntaina pyykit lepattavat laiskasti narulla, peruna on istutettu ja Vanha herra on tehnyt hyvää ruokaa.

Täydellisenä sunnuntaina ei ole kiire mihinkään, kukaan ei vaadi mitään eikä välttämättä tarvitse edes puhua mitään.

Täydellisenä sunnuntaina on malttia istua alas ja uppoutua kauan kaivattuun kirjaan.

 

 

Täydellisen hiljaisuuden ja rauhan päälle ymmärtää vasta sitten, kun on viikon juossut pää kolmantena jalkana. 

Viikolla en kerinnyt huomata, että omenapuut kylpevät kukkameressä.

Viikolla en jaksanut perehtyä siihen, että koristeomanapuu keimailee pinkissä kukkamekossaan 

ja kehystää näkymää paraatipihalta kasvimaalle.

Täydellisenä sunnuntaina ei maksa vaivaa ajatella työasioita.
Paitsi silloin, kun haluaa kiittää itseään onnistuneesta työviikosta. 

Tässä sinulle neljä kuvaa matkailun sekatyöläisen arjesta.

 

Viikon alussa ja lopussa tutoroin itselle ikivanhan oppaan ammatin lainalaisuuksia ja teknisiä hienouksia 

- reteesti turistibussin takapenkillä ylhäisessä yksinäisyydessä, korva tarkkana, kello kädessä ja arviointipaperit nokan alla. 

Elämäni ensimmäinen lohenloimutus onnistui suurista peloistani huolimatta. 

Seitsemän yritysvierasta tuli ruokittua metsäsienikeitolla, kahdella kalalla, keitinpotuilla, uunijuureksilla ja tartarkastikkeella.
Pannaria mansikoiden kera päälliseksi.

 

Jossain välissä ajelin ja kävelin ympäri kaupunkia etsimässä kirkkaankeltaista kangasta ja musta-keltaisia koristekiviä. Meinasi mennä jo usko kelta-mustaan kesäjuhlasomistukseen, mutta sitten tärppäsi. Pomo hommasi vielä keltamustia kesäkukkia, niin eiköhän näistä jotain synnytetä.

Täydellisenä sunnuntaina.

Vanha rouva

Lipstikkasoppa Nro. 2

Lipstikka eli liperi on vahvavartinen lehtiselleriltä tuoksuva yrtti. Sen kotimaana pidetään Persiaa, mutta Perämeren rannallakin se on kuin kotonaan. Tänä keväänä jaoin lipstikkapehkon kolmeen osaan. Haaveenani on saada oikein lipstikka-aidanne kasvimaan reunaan.

Lipstikan maku muistuttaa selleriä tai purjoa. Lipstikka lisätään ruokiin kypsentämisen alkuvaiheessa. Se sopii yhteen monien muiden yrttien kanssa, joten sitä käytetään mm. lihaliemikuutioissa.

Minä kuivaan syksyllä lipstikkaa talven varoiksi. Kylmänä pakkaspäivänä on hyvä keittää kunnon kattilallinen liha- tai makkarasoppaa ja panna sekaan lipstikkaa lihaliemikuution sijasta makua antamaan.  Se tuoksu!

Alkukesän nautintoihin kuuluu lipstikkakeitto. jonka yleensä teen tämän ohjeen mukaan. Nyt kuitenkin Vanha herra löysi netistä minulle uuden ohjeen, jonka mukaan soppaan tarvitaan seuraavia aineita:

• 2 keskikokoista sipulia ja voita niiden kuullottamiseen
• 2 dl tuoreita lipstikanlehtiä
• 8 dl vettä
• 2 dl kuohukermaa
• 1 rkl vehnäjauhoja
• 100 g sulatejuustoa
• mustapippuria
• suolaa

Kuullotin sipulinpalat voissa, lisäsin lipstikkasilpun ja pyörittelin vielä pari minuuttia.Lisäsin nesteet, joihin olin sekoittanut suurusteen. Keittelin hiljakseen 10 minuuttia. Lisäsin lopuksi sulatejuuston ja mausteet.

Soppa maistui hyvältä, mutta näytti jotenkin valjulta. Lisäsin siihen pussillisen pakastevihanneksia. Kannoin pöytään. Vanha herra rupesi heti marisemaan: Mitä hiivattia tässä sopassa on? Täähän on ihan kesäkeiton näköistä. Karmeeta. 

Mulkaisin hänet hiljaiseksi ja sain kuin sainkin maistamaan soppaa. Siihen loppui narina. Ovela keittäjä oli sujauttanut soppaan jotain muutakin:

Pussillinen pakastepelmenejä teki sopasta sopivan ruokaisan. Pelmenit kuulemma neutralisoivat porkkananpalasten ilkeämielisen vilkuilun sopan seasta. Soppa oli siis sopivan syötävää jopa Vanhan herran mielestä - ja hän sentään on VVV [Vakaumuksellinen Vihannesten Vihaaja. suom. huom.].

Saan kuulemma tehdä toistekin.

Vanha rouva

Keväällä

Keväällä luonto puhkeaa kukkaan. 

Nuori neito kerää korillisen kukkasia silmissään häivähdys lapsuutta ja pilkahdus nuoruutta.

 

Keväällä kukannuput heiluvat lempeissä tuulissa.

Neito pukeutuu hulmuavaan mekkoon ja napittaa nuttunsa Ameriikasta saaduilla vintagenapeilla.

 

Keväisessä aamussa kastepisarat kuiskuttelevat ruohikossa.

Neito painaa päähänsä kukkahatun ja leikittelee roosalla pitsillä.

 

Keväällä kukkien kieli kuiskii suuresta lemmestä.

Uskalias sulho painaa suudelman neitonsa otsalle.

 

Tässä minun työni Taito Pohjois-Pohjanmaa ry:n kevätkurssilta nimeltä "Kuvansiirtoa ja kirjontaa". Opettelin uudella kuvansiirtotekniikalla painamaan kankaalle herkkiä, naisellisia ja romanttisia kuvia. Siirrettävät kuvat olivat värillisiä valokuvia, joista otettiin laserkopiot kuvansiirtoa varten. Express transfer -aineen avulla kuva siirtyi suitsait ja lopuksi se silitettiin. Opettelin myös kirjomaan ja tekemään kangasnappeja!

Sitten otin esille rakkaita pitsinpätkiä, helmiä ja metalliruusukeita katkenneesta kaulanauhasta. Myös ne Ameriikan sedän vuosikertanapit pääsivät mukaan. Kieli keskellä suuta opettelin uusia kirjontapistoja. Yhdistelin ja suunnittelin. Pitkät tovit ähräsin nenä kiinni kirjontalangoissa (ikänäkö ei ainakaan auta pienen piperryksen tekemistä). 

Vielä pitää löytää jostain tyyliin sopivat kehykset. Sitten romanttiset huoneentauluni ovat valmiit. Tai tekisinkö neidoista tyynyjä? Kenties kirjankansia? Saas nähdä, mihin seikkailuihin neitokaiset vielä päätyvät. 

Vanha rouva