Rääppiäiset

Pääsiäisemme uutuus ei ollut pitsa, vaikka tämä lätty pitsaa erehdyttävästi muistuttaakin. Lätyn nimi on pekonipiirakka.

Viipaloin ison munakoison ja itketin sitä suolalla vartin verran. Sillä aikaa kuullotin pari isoa sipulia pekonissa.

Levitin piirakkapohjan päälle kuivaamani ja kuutioimani munakoison sekä sipuli-pekoniseoksen. Muutama kierros mustapippuria ja suolaa, ripaus timjamia ja mustia oliiveja sinne tänne. Päälle kaadoin pari desiä kermaa, johon olin vatkannut pari munaa. Piirakka oli uunissa puolisen tuntia. Ennen pöytään kantamista ripottelin päälle vielä tuoretta rosmariinia.

Vierasvaraksi leivoin perinteistä rahkapiirakkaa. Tuhtia tavaraa kermasta, rahkasta, sokerista, munista, rusinoista ja sitruunasta.

Ensimmäisen piirakan kävi köpelösti, sillä Vanha herra söi sen makeisiin suihinsa ennen pyhiä.

Toisen piirakan naamioin foliolla ja piilotin jääkaapin pimeimpään nurkkaan.

Syykin oli vissi: toisena pääsiäispäivänä oli suuri seurapiiritapahtuma. Pikkuihminen (joka ei enää ole kovin pieni, mutta edelleen syliin mahtuva) ja sen Pikkusisko tulivat visiitille palveluskuntansa kanssa.

Hupinumerona oli pullanleipomisaktiviteetti. Pikkuihminen ja sen Pikkusisko pyörittivät pullia munkkeja varten ja leikkasivat taikinapyörällä suikaleita kanelisolmuja varten. Olisitpa nähnyt Pikkuihmisen ilmeen, kun hän sai painaa pullan keskelle reiän ja tiputtaa renkulan rasvakattilaan kypsymään. Pienen pojan silmät olivat teevadin kokoiset, kun hän seurasi munkin kypsymistä. Metkaa hommaa oli myös munkkien sokeroiminen. Parasta ohjelmapalvelua lienee kuitenkin ollut aikaansaanosten maistelu. Munkit hävisivät hujauksessa. Illalla sokeria löytyi joka puolelta huushollia ;)

Minkälaisia rääppiäisiä sinun luonasi on vietetty?

Vanha rouva

Keltainen kevään tuo

Hanki on alkanut kukkia. 

Tarkoittaako se sitä, että kevät tulee? 

Kinos on vielä metrin korkuinen, 

mutta niin vaan kukkakranssi on hangelle ilmestynyt.

Pelastin kukkakranssin sisätiloihin, sillä ulkona on pakkasta 13 astetta. Tälläsin kranssin lattialle, jotta näkisit kunnolla sen koon. Tein kranssin kilosta keltaista pellavalankaa 4,5-koukulla. Yksittäisten kukkasten ohje on tässä. Taustaksi leikkasin vahvasta pahvista ympyrän, jonka virkkasin peittoon samalla pellavalangalla. Liimasin kukkaset taustaympyrään kuumaliimalla. Siinä se.

Kranssi pääsi eteisen seinälle.

Vanha rouva

Taltutettu ruusupallo

Kässäkoppaan oli yön aikana ilmestynyt kummallinen pallo. Eikä mikä tahansa tylsä potkupallo, vaan pehmoinen, monivärinen, ruusuisen oloinen ja terälehtiä täynnänsä.

Minun piti tarkastella sitä lähempää, mutta pallo olikin luikahtanut kartanolle ja hypännyt kukkatukeen. Kait se kuvitteli olevansa ennenaikaisesti puhjennut superkärhö. Kun olin tarttumassa palloon, se heittäytyi pihakeinuun:

 

Korkean nietoksen edestä minä vihdoinkin nappasin ruusupallon syliini ja kannoin varmaan talteen:

 

Pistin pallon häkkiin ja heilautin häkinsuun kiinni. Vompuloin sen vielä rautalangalla säppiin oikein kunnolla, ettei pallo pyörähdä yön aikana tuntemattomille pihoille. Nyt tarhattu pallo keikkuu ovenpielessä ja toivottaa kotiintulijat tervetulleiksi. 

Sainpas taltutettua rauhattoman!

Vanha rouva

PS. Ruusut virkkasin puuvilla-, villa- ja akryylilangoista nelosen koukulla. Kiinnitin ruusut U-mallisilla rautalankahakasilla oasispalloon. Liimaa en käyttänyt, jotta ruusut voi irrottaa ja käyttää johonkin muuhun hömpötykseen halutessaan. Tässä ruusun ohje suoraan Pinterestin ihmeellisestä aarreaitasta:

Nuuskuttelua

 

Naisten päivänä pitää olla ruusuja, tuoksuja, konvehteja, kuohuvaa juomaa ja kakkua. Ainakin Venäjällä. Siellä naistenpäivä on suuri kansallinen juhla: tehtaissa ja konttoreissa miehet juhlivat työtovereitaan, aviomiehet vaimojaan ja salarakkaitaan, pojat mummojaan, tätejään, äitejään, sisariaan ja tyttöystäviään...

 

Vanha herra on viettänyt niin monta naistenpäivää Neuvostojen maassa, että päivän juhlistaminen ei tuota tuskaa. Se on selkäytimessä. Joten naistenpäivänä hänen naisensa sai kimpun ruusuja, pullollisen hajuvettä, kuohuvaa juomaa sekä kolme suklaalevyä...

... suklaalevyistä Vanhan herran nainen leipoi suklaakakun, johon hän tarvitsi: 300 g tummaa suklaata, 150 g voita, 3 munaa, 2 dl sokeria, 2 dl vehnäjauhoja, 2 tl leivinjauhetta, 2 dl suolapähkinöitä ja pussillisen pieniä suklaamunia.

Kakun nainen teki näin: suklaa (200 g) ja voi sulatetaan kattilassa miedolla lämmöllä ja jäähdytettään viitisen minuuttia. Sillä aikaa vatkataan munat ja sokeri vaahdoksi. Keskenään sekoitetut jauhot, leivinjauhe ja suolapähkinät lisätään munavaahtoon vuorotellen suklaa-voi-sulan kanssa. Kaadetaan taikina 20-senttiseen irtopohjavuokaan ja paistetaan 175 asteessa uunin alatasolla 40 min.

Jäähdytetyn kakun päälle nainen laittoi ison körön suklaamunia ja suolapähkinöitä. Sitten hän sulatti 100 g suklaata ja teki rentoja raitoja koko komeuden päälle.

Vanha herra maiskutteli naisensa kakkua. Nainen nuuskutteli ihanaa miestään ;)

Vanha rouva