Kuivakka kaveri

Töihin tarvittiin eläkeläisen apua. Ei auttaneet maammelaulut, hammastekivistykset eikä itkupotkuraivarit. Käsky oli käynyt, joten rantaan oli mentävä sekatöörien kanssa. 

Paukkupakkasessa napsin valtavan sylillisen pajunoksia. Levitin pajut autotallin lattialle sulamaan. Seuraavana päivänä katkaisin oksat parinkymmenen sentin pätkiksi. Niputin pätkät kuminauhalla. Päälle sidoin juuttinarusta rusetin. Nippuja kertyi 61 kpl.

 

Juhlatilan pöytäsomistuksen rungon muodosti jäkäläkangas. Sen päälle asettelin rantavehnäpulloja, koivukiekkoja, pikkupuita, kuksia ja rottinkilyhtyjä. Maanläheinen somistus täydentyi poro- ja puuinstallaatioilla.

Porolla menin töihin. Vähän oli kuivakka kaveri.

Vanha rouva

Lumipesu

Kävin pesulla. Lumipesulla. Rantakoivu oli niin umpijäässä, etten saanut pehmeää hötypesua, vaan jäähileitä kalisevan pesun. Auts. Siitä selvittyäni juoksin takaisin omalle kartanolle ja lohdutin itseäni:

Rommirusinatortusta ei ollut pitkäkestoiseksi lämmittäjäksi. Katsoin parhaimmaksi siirtyä seuraavaan lämmitysmuotoon:

Pistelin poskeeni joulun rääppiäiset eli pipari- ja vihreäkuulavarastot tuorejuustokakun kera. Jonkun aikaa sulattelin ja sitten teki jo mieli seuraavaa:

Suklaiset männynkävyt olivat kyllä aika lämmittäviä. Katsoin kuitenkin parhaaksi turvautua hyväksi havaittuun aimoannokseen tuplana:

Vadelmakermakakkujen ansiosta lämpisin lumipesustani sen verran, että tarkenin istua takan edessä tuumailemassa, mitä seuraavaksi leipoisin.

Vanha rouva