Yllin kyllin

Aamuvarhaisella kun lähtee ajelemaan kohti Kainuuta, on kaunista ja tyhjää. Melkein sielun pohjassa riipaisee. On väriä ja on sumua, on aurinkoa ja on pilviä.

Yöllä on jo kylmä, joten aamuauringossa koko maailma höyryää ja kimmeltää. Hämähäkit koristelevat taideteoksensa, jotta pöljä ihminen pysähtyisi.

Metsä on täynnä taideteoksia. Kun vain malttaa seisahtua, istahtaa ja ihmetellä. Niin kuin näitä tötteröitä ja tuota sinistä miestä:

Päivällä on niin tyyntä, että Oulujoki on pelkkänä peilinä. Ruska alkaa olla parhaimmillaan niin rannoilla, soilla kuin tienpientareillakin. Vaan vaarat ovat ja pysyvät valkoisina, kiitos pallerojäkälän.

Sieniä on tänä syksynä vähän. Kainuusta löysimme pari litraa pienenpieniä suppilovahveroita ja Rokualta puoli korillista herkkutatteja.

Vaikka saalis jäi vähäiseksi, ei harmita yhtään. Raikas syysilma, hiljaisuus ja taivaallinen kauneus. Siinä lahjat, joita syksyinen ruskaretki lahjoitti yllin kyllin.

Kiitollinen Vanha rouva

Katoavaa kauneutta

Tässä hyvikkisaaliini lähikaupasta. Banaaneista tuli monta kakkua. Paprikat menivät leivän päälle, kukkakaalit, retiisit ja pavut lisukkeiksi. Kaikki kaunis katosi parempiin suihin.

Tukin banaania myös omenapiirakan pohjalle. Oli sen verran ankean näköinen paistos, että piti sitä vähän meikata ennen tarjoilua. Ei olisi kannattanut, sillä kauneus katosi hyvin äkkiä. 

 

Katoavaa kauneutta löytyy kukkamailta ja puutarhoilta. Hankin puutarhalta kaksi hortensiaa parilla lantilla. Kukat limpsoin heti parempaan talteen. Kesällä olin kerännyt lehtoängelmän siemenkotia kuivumaan. Kukkakauppiaalta ostin kimpun pistaasin oksia. Tässä lopputulos katoavasta kauneudesta.

Katoavaa kauneutta keräilen ahkerasti myös maljakkoon. En kai minä sateisessa ja tuulisessa puutarhassa viitsi istua katselemassa syyspuolen kukkasia. Katselen kukkasia sohvalta viltin alta.

Vanha rouva