The End

Toiveita täynnä olevat värini ovat tässä. Mukana on voimavärini PUNAINEN. Se on auttanut minua monen kiperän tilanteen ylitse. Se on lohduttanut, voimistanut ja sisuunnuttanut. Se on, aina ja yhä vaan.

Mutta PUNAISEN rinnalla on monta muuta sateenkaaren väriä: keltainen, vihreä, sininen, punainen, ruskea, valkoinen, violetti, musta, oranssi, harmaa ja kaikenlaiset muut voiman, tuskan, ahkeruuden, surun, ilon ja uudelleensyntymisen värit. 

Vaikka Repolaisen värihaaste nyt päättyy, se ei kuitenkaan lopu. Katsos, kun ystävä hyvä lahjoitti minulle Helsingissä monta vyyhtiä värikkäitä piuhoja. Värikäs tulevaisuus tiedossa!

Varmemmaksi vakuudeksi lätkäytän tähän värikkään kuvan Stanstasta ja minusta ei-niin-kovin-värittömässä helsinkiläiskahvilassa. Ulkomuotomme saattaa joskus olla musta-valkoinen, mutta jutut sitäkin värikkäämpiä ;)

Vannon Repolaiselle kautta tulipunaisen huulipunani, että värihaaste oli virkistävä, vapauttava, muistoja herättävä ja ihanan iloinen juttu. Kiitos!

Vanha rouva

Villasta

Saattelin syksyllä aloittamani villatakin valmiiksi joulunpyhinä. Kun ulkona oli pimeää ja tuulista, villatakin värit vetivät kummasti puoleensa: leijonanruskeaa, kanervanviolettia, aniliinipunaista, metsän- ja vedenvihreää ja vähän kimalletta. Lanka on Superwash Viking Garn. Sitä kului nuttuun 695 g. Efektilankana hihoissa oli Lang Yarnsin Mille Colori Socks & Lace Luxe.

Ohjetta ei ollut. Joten annoin mennä menemisen riemusta. Kolmen ja puolen puikoilla laskettelin kaikki muut osat lukuun ottamatta etukaitaleita ja hihansuita. Ne virkkasin nelosen virkkuukoukulla. Nappeja ei ole. Rintarosseja sen sijaan on jos jonkinmoisia pitämään etukappaleet kohdillaan.

Isoa villanutun tekelettä en ottanut mukaan joulukuun matkalle. Sen sijaan prinsessasukkia oli mukava kutoa junan kyydissä. Pipot valmistuivat kotona juuri parahultaan ennen joulunpyhiä.

Nyt on koukulla jotain vihreää...

Vanha rouva

Omatekemiä

 

Joulu tuli ja meni. Kovasti emme hössöttäneet, sillä kaksisteen ei tarvitse pingottaa ja venyä mahdottomiin. Yksinkertainen riittää, kun tietää makunsa ja mahdollisuutensa.

Vanha herra korjaili kalaverkkojaan ja minä tein muutamat koristukset. Kaikkiin talon yläikkunoihin leikkelin lumihiutaleet. Käytin hiutaletehtailuun töihin ostettuja isoja kahvisuodattimia, jotka olivat osoittautuneet väärän kokoisiksi. Olisivat menneet roskiin, ellen olisi jemmannut niitä. 

Ulko-oven viereen tein joulukuusen ylimääräisistä alaoksista kimpun, jonka koristelin Vanhan herran hokkareilla. Punainen rusetti jäi uupumaan. Leikkasin ja liimasin sen kestokassista.

Olen koko aikuisikäni säilyttänyt oppikoulun historiakartastoa vuodelta 1971. Nyt se sai kyytiä, sillä tuskin enää sitä tarvitsen. Valtakunnat ja rajat ovat muuttuneet tiuhaan tahtiin. Näkyvät tekevän sitä paraikaakin.

 

Leikkasin, taittelin ja liimasin kartoista palloja. Nyt ne roikkuvat kuusessa muiden omatekemieni koristeiden kanssa.

Onko sinulla omatekemiäsi joulukoristeita?

Vanha rouva

Mustavalkoinen lähialuematka

 

Hyödynsin mustavalkoisessa värihaasteessa lähialuematkani Helsingistä Riikaan ja Tampereelle. Tein Stanstat eli kuvasin matkalla mustavalkoisia näkymiä. Matkatoveri tosin vähän ihmetteli aluksi, mutta saipahan emäntä jotain mietittävää ;)

  

Poikkeus mustavalkoisuuteen heti aluksi vahvistaa haastesäännön? Minulla oli treffit Helsingissä Stanstan kanssa (KLIK) Triplassa. Syötiin ja juteltiin. Lopuksi sain ison paketin. Paketista paljastui 10 kerää italialaista konepestävää villalankaa. Muutakin ihanaa paketista löytyi, mutta kerron siitä toiste, sillä sen verran värikästä se ihana oli. Pakko sanoa, että ystävässä taitaa olla ennustajaeukon vikaa, sillä olin junamatkalla haaveillut kutovani vihreän neulepuseron. Nyt on mistä värkätä!

 

Monessa latvialaisessa joulukuusessa oli valkoiset koristeet. Lisää löytyi kuusenkoristekaupasta. Onneksi olivat lasia, niin en ostanut. Olisin kuitenkin rikkonut lentokoneessa ja junassa rötjätessäni.

 Ikkunaostoksiakin tein, sillä jostain kumman syystä mustavalkoista näkyi muotiliikkeissä tuon tuosta:

 

Trendikkäät mustavalkoiset eivät houkutelleet. Sen sijaan muotimuseon näyttelysalaista löytyi jos jonkinlaista mustavalkoista vintagesilmänruokaa:

 

Hotelliaamiaisen voiveneet jäivät mieleen, samoin kuin museon lattia kera kauniin valokuvan:

  

Tampere oli pelkkää valkoista lumikaaosta ja mustiin toppatakkeihin pukeutuneita lumiukkoja. Sentään yksi mustavalkoinen osasi ottaa rennosti, vaikka taivaalta pukkasi yhden vuorokauden aikana 37 cm lunta.

 

Sisko kurvaili lumivallien ja sutivien autojen seassa minut tekstiilitehtaan tehtaanmyymälään. Sieltä löytyi jättipottimatkamuisto: kaksi kenkälaatikollista pitsinpätkiä raikkaassa mustavalkoisessa ilmiasussa. Nyt on mistä tuunailla, kun inspis iskee.

Hauskan matkamuiston ostin latvialaisesta naistenvaateliikkeestä. Hupsutus on kahden metrin mittainen, ohuesta villasta ommeltu kaulahuivi. Se on osittain kirjailtu käsin. 

Tämä juttu on vastaukseni Repolaisen värihaasteeseen (KLIK). Aikaisemmin olen ollut neonvärinen, keltainen, vihreä, sininen, punainen, ruskea, sateenkaarenvärinen, valkoinen, violetti, musta, oranssi ja harmaa. Värini löytyvät Ihastus-kategoriasta. 

Vanha rouva

Eläkeläistyttöset reissussa

Minusta sukeutui virallinen eläkeläinen 1.12.24. Saavutusta piti juhlia oikein ulkomaanmatkalla yhdessä ystävän kanssa. Lensimme Riikaan.

 

 

Riika oli ystävälleni ensikosketus Latviaan. Minä olen rampannut maassa monta kertaa, sillä Vanha herra oli aikoinaan töissä siellä melkein vuoden päivät.

 

 

Teimme kahden tunnin mittaisen The Grand Riga Art Nouveau Tour -kävelykierroksen virallisen oppaan kanssa. Riiassa on yli 800 rakennusta, jotka luokitellaan art nouveauksi, jugendiksi ja kansallisromantiikaksi. Mitä värejä ja mitä yksityiskohtia!

Pistäydyimme myös takapihoilla, puistoissa ja pikkukujasilla. Joka paikasta Philipillä oli mielenkiintoista kerrottavaa, huikeita rinnastuksia ja elävää historiankerrontaa. Erityisesti pidin siitä, että Philip kertoi faktaa tarinoiden muodossa vuosilukutykityksen sijasta. 

Melkein pakahduin, kun yllä olevan talon kohdalla opas alkoi kertoa kirjailija Mihail Bulgakovin kirjoittamasta Saatana saapuu Moskovaan -romaanista. Romaanin nimi suoraan venäjästä käännettynä on "Mestari ja Margarita". Margaritan esikuvana toimi kirjailijan vaimo, joka on asunut tässä talossa.

 

Vierailimme Art Nouveau -museossa ja taiteilija Janis Rozentālsin kotiateljeessa. Katso viehkeitä yksityiskohtia ja pehmeitä värisävyjä:

 

 

1900-luvun alkupuolelta löytyy moninaisia yhteyksiä Latvian ja Suomen välillä: tyyli, aatteet, rakastetut ja ystävät - yhteistä naapuria unohtamatta:

Tämä jättimaalaus löytyy Riian Anatomisen museon ulkoseinältä. Siinä naapurimme katselee omaa suurlähetystöään, jonka ympäristö on liputettu Ukrainan väreillä.

 

Minulla oli harras toive päästä Riian tuomiokirkkoon konserttiin. Urut, upeaääninen mieskuoro ja heleä mezzosopraano saivat Baltian suurimman kirkkorakennuksen vm. 1211 soimaan uskomattoman kauniisti. Kirkkokonsertin lisäksi kävimme Latvian kansallisoopperassa ja -baletissa katsomassa tämän. Katso kuvat linkin  takaa!

 

 

Vierailimme pienessä yksityisessä Muotimuseossa. Tämä käsityöihminen meinasi seota kauniista pistoista, karheista ja sileistä materiaaleista sekä uskomattoman hienosta esillepanosta. Melkein tunsin itseni huippumalliksi kaikkien muotiluomusten keskellä:

Valtavankokoiselta torilta löytyi mm. georgialaisia pähkinänauhoja ja muhkeita granaatteja. 

 

Kahviloista löytyi toinen toistaan kauniimpia ja ravitsevimpia leivoksia. Olin matkan jälkeen sangen ravittu ;)

 

Kolmen päivän matka hujahti ohitse silmänräpäyksessä. Matkaseura oli mieluista yli 40 yhteisen vuoden laatutakuulla. Sen verran jäi näkemättä, että keväänkorvalla taikka alkusyksystä taidamme lähteä uudestaan - mikäs meidän eläkeläistyttösten on reissatessa.

Vanha rouva