Perhepotretti

  

Sain inspiraatiokohtauksen käydessäni ystävän kotona kyläilemässä ja saamassa ihania lankoja jouluksi. Nyt joululahjalangat sekä lankalaatikon muut samansävyiset ovat muuntautuneet uuteen olomuotoon:

Stansta etsi minulle peruspipon ohjeen netin syövereistä, ja sitten vaan pyöröpuikot rullaamaan. Yhdistelin Maijaa, Dropsin Alpacaa ja Sockia ja kudoin viitosen puikoilla. Pipoista tuli ihanan paksuja ja muhkeita. Viides pipo muutti uuteen päähän ennen kuin kerkisin kuvia ottaa, joten ihan haluttavia kait näistä tuli.

Ennen joulunpyhien pipomaratonia sain valmiiksi uuden villapaidan edellisen samanmoisen nuhjaannuttua kolmessa viikossa ja yhdessä pesussa raakkikuntoiseksi. Nyt olin viisaampi ja käytin Arwettaa ja Dropsin Kid-Silkiä, joiden olen todennut pysyvän kuosissaan. Malli on omasta päästä ja mitat omasta kropasta.

Jossain välissä olen näköjään kutonut myös ärjynväriset saapassukat itselleni. Näkyvät halunneen joulukuun perhepotrettiin:

Uudenvuoden ensimmäinen neuleprojekti on jo puikoilla. Mutta ylläripylläri, väri ei ole lähelläkään punaista.

Vanha rouva

Toivekakutuksia

Poroleivosta varten tarvitset: 500 g voitaikinalevyjä, 1 muna, 150 g ranskankermaa, 100 g piparjuurituorejuustoa, 100 g pororouhetta, mustapippuria, persiljaa ja pakastepuolukoita.

Sulata voitaikinalevyt. Jaa kukin levy kolmeen osaan ja poista pari senttiä pitkältä sivulta, jotta saat tasakylkisiä, n. 4 cm pituisia neliöitä (jos et poista tuota paria ylimääräistä senttiä, saat ISOJA leivoksia - syötyä nekin kyllä tulevat). Paina veitsellä sentin päähän neliöiden reunasta pienemmän neliön rajat, mutta älä paina ihan pohjaan asti. Täyte tulee tähän keskusneliöön, joka ei rajaviivan ansiosta nouse uunissa viutiloon. Voitele neliöiden reunat munalla. Lusikoi kunkin neliön keskelle täytettä (sotkota ranskankerma, tuorejuusto, pororouhe ja mustapippuri sekaisin). Paista 225 asteessa 15 min. Kun leivokset ovat jähtyneet, koristele ne persiljalla ja puolukoilla.

Omenakanelikakun pohjaa varten tarvitset: 150 pipareita ja 60 g voisulaa. Murskaa piparit ja sekoita voisula joukkoon. Painele pohjamuru irtopohjavuoan renkaan sisälle suoraan tarjoiluvadille. 

Kakkutäytettä varten tarvitset: 6 liivatelehteä, 2 rkl vettä, 500 g sokeroimatonta omenasosetta, 1,5 dl sokeria, 200 g tuorejuustoa, 1 tl vaniljasokeria, 1 tl kanelia ja 2 dl kuohukermaa vaahdotettuna. 

Liota liivatteita kylmässä vedessä ainakin 5 min. Vatkaa kerma. Sekoita kerman joukkoon omenasose, sokeri, tuorejuusto ja mausteet. Parhaiten tämä käy monitoimikoneella. Purista liika vesi liivatelehdistä ja sulata ne kuumaan vesitilkkaan. Liruttele liivateseos täytteeseen koneen käydessä. Kaada täyte piparipohjalle ja hyydytä jääkaapissa yön yli.

Jos olet hyydyttänyt kakun suoraan tarjoiluvadille irtopohjavuoan renkaan sisälle, sinun tarvitsee vain irrotta rengas kakun ympäriltä ja koristella kakku. Käytä koristelussa mielikuvitustasi ja ruokakaapin aarteita. Kuvan kakussa minä käytin kokonaisia piparkakkuja ja piparipalloja, piparminttutankoja, kermavaahtoruusuja, kuivattuja omenarenkaita, kuivattuja ruusunterälehtiä ja kultapuuteria. 

Makoisia hetkiä!

Vanha rouva

Elämä ilman Rembrandtia

Kaiken keskellä on pysähdyttävä. Hiljennyttävä itsensä äärelle. 

Hengitettävä. Istuttava kädet sylissä. 

Käveltävä vieraassa kaupungissa. 

Katsottava syvyyteen.

Joskus pitää nähdä kullan kimallusta.

Aika ajoin pitää mennä kauas ajassa.

 

Välillä on hyvä muistella lähimenneisyyttä.
Juhlallista ja arkista.

Mitä elämä olisi ilman Rembrandtia?

Olisiko elämä helpompaa?

 Arkisempaa?

 

Makeaa? Huoletonta? Helppoa? Vaikeaa? Hälläväliä? Millintarkkaa?

 

Yksinäisempää elämä ainakin olisi, siitä olen varma.

Tatu Pekkarisen sanoin:

Niin pieni ihmissydän on, niin avara ja pohjaton.

  Se kätkee suuret unelmat ja
vihan, lemmen maailmat.

  Riemujen rikkaus ja surujen summa,
onnekas rakkaus ja tuskakin tumma,

  syömmehen pienehen mahtua voi,
onnea iloa, oi.

  Aatosta jaloa ja alhaista mieltä.
Tunteiden paloa ja kylmyyttä sieltä

  syömmestä pienestä löytyä voi,
paljon mi´ kohtalo soi.

 

Elämä ilman tärkeitä ihmisiä on erilaista. 

Ystävät, sukulaiset ja lapset antavat perspektiiviä. 

Lämmin kiitos pienestä palasta joulukuista elämää Helsingissä ja Tampereella. 

Ilman teitä ja Rembrandtia en olisi minä.

Vanha rouva