6.11.2018

Syksyllä jojoillaan

Kävin parikymmentä vuotta sitten katsomassa amerikkalaisia tilkkutöitä. Jähmetyin yhden sängynpeitteen äärelle. Se oli vanha, rispaantunut, kulunut ja taivaallisen kaunis. Se oli tehty käsin. En uskaltanut edes ajatella, montako tuhatta tuntia oli mennyt pienten kangasympyröiden leikkaamiseen, neulosmiseen, supistamiseen, yhdistämiseen ja ompelemiseen.

Jos tämä tekniikka kiinnostaa, laita kuukelin kuvahakuun hakusanaksi "yo yo quilt", niin näet, miten suppuja tehdään. Ja mitä  ahkerat ihmiset saavat niistä aikaiseksi.

Leikkelin mekkokankaiden jämistä ympyröitä ja ompelin niistä viiden sentin suppuja. Sain kahdessa illassa aikaiseksi 48 ympyrää.


Parikymmentä vuotta se amerikanpeitto on kummitellut mielessäni. Ei kummittele enää, sillä nyt minäkin osaan jojoilla. 

Vanha rouva


24 kommenttia:

  1. Ai tämäkin on jojo. Olen ehkä tehny heijastimia tällä tekniikalla, tai sitten se oli arkisempi versio..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heijastinjojot olisivat kauniita isona ryhmänä esim. kassissa. Tänks ideasta!

      Poista
  2. Olen ennenkin sanonut,että olet oikea kranssimestari. Nytkin niin,niin upeat kranssit! Mä olen monta kertaa yrittänyt sulle kommentoida,mutta mun kone on takunnut,eikä mikään lähtenyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toissapäivänä en päässyt blogiisi. Istuuko joku vakooja meidän langoilla?

      Poista
  3. Onpa söpöt kranssit! :) Mielenkiintoinen tekniikka tämä jojoilu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kransseja tulee mahdollisesti lisä, kunhan saan sopivaa kangasta.

      Poista
  4. Ompa kaunis ja erikoinen. Ei siis ihan "yhdenillanjuttu" =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdenillanheilasta ei ole kysymys, enhän minä ;)

      Poista
  5. On noissa ollut näpertämien! Kauniita ovat!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helppoa kuin heinänteko =)

      Poista
    2. Osaatko kertoa miksi heinänteko on helppoa? Olen meinaan miettinyt sitä sillä ainoat muistot heinänteosta liittyvät varhaiseen lapsuuteen. Oli kuuma, sänkipelto raapi jalkoja ja heinäpöly kutitti nenää. Ei siinä mitään helppoa ollut...

      Poista
    3. Heinonteko näyttää helpolta ja mukavalta puuhalta semmoisesta, joka ei sitä ole ikinä tehnyt. Minunkin lapsuusmuistoihini heinänteosta kuuluu pöly nenässä, akanat pöksyissä ja palanut nenä. Traktoriakaan ei saanut ajaa eikä hyppiä heinäkasassa.

      Poista
  6. Kävinpä kuukletamassa tämänkin tilkkuilun ja päätin pysyä erilläni. Näytti sen verran aikaa vievältä. Kaunista jälkeä tekniikalla kylläkin tulee. Nättejä ja hiukan erilaisia kransseja olet kyllä jojoillut.

    VastaaPoista
  7. Kaunis ,täällä vain huono huokaa....;))käsiposkella:)
    :)joskus jonkusen ympyryksen tehnyt,just heijastin kankaasta ,baskeriin,kun siinä on aina oltava joku suuntaa näyttävä.
    pittääpä googlettaa...

    tuollaisista ympyryksistä sais ihanan koristetyynyt,keltaisen /vihreän pääsiäiseksi:))))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nyt on pakko ite vastata:)
      kirjoitin kerrankin omasta mielestäni hyvän:) ja kauniin vastauksen,:(se epä onnistui:(
      Kirjoitin uuestaan ja elähän mittää tuommonen huokaus viesti sitten lähti minun koneelta:))hui kauhistus!!!
      Ihastellen sinun ihanoita ideoita,sinun luovuutta,sinun monipuolisuuttasi askartelun /luovuuden suhteen!!!
      Minun mielestä teet "rohkeita" kädentöitä",tarkoitan että et kulje muotivirran matkassa,kuljet omia ihania värikkäitä,unelmaisia,satumaisia,kauniita ,rohkeita jne...POLKUJA!!!
      tuommosta ja paljon puuta kirjotin ,en vaan muista kaikkia.
      Mutta enpä oo ennen:) tainu mainita,:):
      .Sinun blogissasi Vanha rouva,,,,on niin ihana vierailla KIITOS!!

      Poista
    2. No nyt täällä päässä emäntä yhtäältä punastelee ja toisaalta on ihan ölövinä ;) Anoppivainaa aina sanoi, että "toi mun miniänrutku on tommonen omalaatunen änkyrä". Kerran ostin huopahatun, joka oranssinvärinen ja siinä oli otsalla poikittain hieno sulka. Tykkäsin hatusta tosi paljon, mutta anoppi haukkui sen alinpaan helvettiin. Suutuin niin, että otin hatun päästäni ja hypin sen lyttyyn ja lykkäsin anopin roskikseen. Noo, nyt anoppi istuu pilven reunalla ja saa ihan vapaasti arvostella mun kouhotuksia.

      Poista
  8. Onpa kaunis kranssi... silmät sikkuralla katselin, että miten olet tehnyt sen. Jospahan minäkin teen? Leppoisaa lauantaita sinulle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tee vaan, sillä jojoon saa upotettua tilkun jos toisenkin. Ja sinun käsissäsi jojosta tulee jotain todella kaunista!

      Poista
  9. Just. Että sitten jojo. Vanhoista tantuista. Just. Lopputulos palkitsi, taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovin vähätavuiseksi on runosuonesi ehtynyt, just just ;) Sanaa "tanttu" en ole kuullut sitten lapsuuden. Tulipas mummu mieleen.

      Poista
  10. Voi vitsit, tämä olikin hauska tekniikka! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain. MInä täällä jo suunnittelen selättäväni ainakin tyynyn jojoilla ;)

      Poista