4.2.2018

Uudenlainen ainokainen

Talven ensimmäiset tulppaanit olivat yöllä sanoneet sopimuksensa irti: liloja terälehtiä oli tipahdellut piirongin päälle ja lattialle.

Hoksasin, että piilotajunta oli valinnut tulppaanikimpun väriksi mielivärejäni - kanervaa ja tummaa violettia, joita löytyy tämän vuoden allakasta ja muistikirjasta.

Ihailtuani varisseita kaunottaria hetkisen tein niille katalan tempun: nakkasin ne kartanolle parikyppiseen pakkaseen.

Siinä ne maata retkottivat terassilla, mutta olivat edelleen lumoavan kauniita:


Sitten aloin mööbleerata ja ruuskata kaappien aarteita. Tämä emäntä vaatii tasaisin väliajoin muutoksia, uudistuksia ja uusia näkökulmia vanhaan ja tuttuun, turvalliseen ja takuuvarmaan. Rahaa trendisisustuselementteihin ei ole - eikä kyllä haluakaan. Joten siirtelen aarteitani paikasta A paikkaan B ja yritän keksiä niille uusia olomuotoja.


Ensimmäiseksi muutosvimmani kohteeksi joutuivat tikkaat. Siirsin ne olohuoneesta kammarin puolelle ja kokosin vähät huonekukkaseni paistattelemaan päivää ikkunan eteen.

  

Kaivelin kaapista ihmisten ilmoille 1980-luvulla saamani lasilinnut. Osa itse itseltäni saatuja, osa ihanan siskoni minulle kiikuttamia. Linnut näyttävät olevan hyvin tyytyväisiä orsillaan.


Elvi-rouvan hyllykkö ja pikkupalli pääsivät uusiin asemiin olohuoneeseen. Roudasimme Vanhan herran kanssa kirjakaapin autotalliin, sillä minulla on huikea idea! Siitä kuulet sitten joskus. Kaapin tilalle kannoimme papan nikkaroiman pirtinpenkin parinsa kaveriksi.

Tällä tuunauksella huusholli on taas hetken aikaa uudenlainen, erilainen ja ainokainen. 
Se paras paikka maailmassa. 

Vanha rouva


12 kommenttia:

  1. Kyllä, rymsteeraus, varsinkin pakkasilla, piristää ja kaunistaa. Nättiä tuli!

    VastaaPoista
  2. Pienet muutokset tekee jo ihmeitä. :) Meilläkin siirrettiin yhtä kirjahyllyä ja järjesteltiin tavarat uudelleen ja kas, ihan kuin ois avarampi olkkari, vaikka ei ookkaan... Ja verhotkin vaihdoin, kun äidiltä taas yhdet sain. Nyt on niin seesteisen valkoiset verhot että ihan itseäkin ihmetyttää, ja investoin viimein harmaan maton. Ja ekat tulppaanit on maljakossa! Kummasti piristää, kun on vähän eri näköistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on joku naisten geeneissä oleva juttu, että pitää panna huusholli uusiksi silloin tällöin. Misten geeni pitäytyy vanhassa ja turvallisessa.

      Poista
  3. Tulppaani on kaunis kukka,mutta ei kestä pitkään. Se on juoppo ja mitä enempi sille vettä antaa,niin kasvattaa vartta ja sitten nuupahtaa. Tikapuut ovat aika kivan näköiset nyt. yleensä pienikin vaihtelu piristää. Mun yksi ystävä sanoo,että joskus riittää,kun kääntää patalapon nurinpäin.

    VastaaPoista
  4. Minulta puuttuu ruoanlaittogeenin lisäksi sisustusgeeni. Katselen kyllä sujuvasti näitä kauniita sisustuskuvia. Lasilinnuthan ovat kuin kanat orrella tikkailla. Kanasesi eivät olekaan mitään tavallisia leghorneja. Kovin kauniisti valo taittuu niiden lasisulista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanaset ovat yleensä ikkunan välissä, mutta nyt on niin kulmä, että taitaisivat paleltua.

      Poista
  5. Kaunista, kaunista,kaunista, kaunista ja niin selkeätä - ihanaa.. mun romuilun rinnalla..

    VastaaPoista
  6. Jassoo, kevät tekee tuloaan kun tulppaanit on ulkona ja sisällä uusi järjestys :) Teillä on on kyllä niin silmälle hivelevää ja seesteisen harmonista.
    Pitäisköhän mun alkaa konmarittaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanha herra meillä konmarittaisi kaiken romun pihalle, jos vähänkään antaisin periksi. Varsinainen täystuho!

      Poista