Vanha herra juhli

Vanha herra juhli. Mies oli olevinaan niin vanha ja niin ikäloppu, että pistää miettimään, mistä kummasta moinen raakki on saanut matkaansa näin hehkeän ja näin nuoren emännän?

Emäntä kävi tammikuussa salaisilla retkillä muutamana päivänä (KLIK). Retkipäivien saldona kotiin tuli kaksi pätkää ontelokuteesta paukuteltua raitakangasta, johon värit on otettu Vanhan herran matosta ja seinänpätkästä (KLIK).

Vanha herra jaksaa valittaa, että huushollimme tyynyt on lässyjä, lysyjä ja penteleen tuhnuja. Päätin korjata syntymäpäivän kunniaksi tilanteen ja tehdä raitakankaasta kaksi jämyä, ryhdikästä ja penteleen tomeraa tyynyä. Tässä ne nyt ovat leikkauksen, siksakkauksen, ompelun ja täyttämisen jäljiltä.

Vanha herra saa luvan kanssa oikein rönöttää ja röhnöttää tyynyjensä päällä. Ottakoon vaikka nokkaunet sohvallansa. 

Niin vanha mies ei kuitenkaan ole, etteikö jaksaisi syntymäpäivänään syödä kakkua:

Hyydykekakkua koristavat etelän veriappelsiinit ja roseepippurit, mutta kakun sisällä on pohjoisen aurinkoa eli lakkoja kera rahkan, kermavaahdon ja vaniljatuorejuuston.

Vanha herra söi kakkunsa hyvällä ruokahalulla eikä muistanut ollenkaan olevansa vanha ja ikäloppu. 

Nikkasi silmääkin kuin ennen muinoin.

Vanha rouva

Nurinniskoin

Eilen oli kaunis talvipäivä. Aurinko paitoi, pakkasta rapiat viisitoista astetta ja täysin tyyntä. 

Talvikamppeet päälle ja merenrantaan selälleen, kyljelleen, kontalleen ja polvilleen!

 

 

Vanha herra ei liikoja hötkyile, vaan pysyy tukevasti tolpillaan. 

Jotta voi punkea topatun emäntänsä pystyyn milloin minkäkin pajukon juuresta.

Reippailu päättyi ihan oikein päin pystyasentoon, mutta niskat meinasivat mennä nurin.

Rantakoivujen latvat kimalsivat ja kimmelsivät talviauringossa.

Kaunista.

Vanha rouva

Maalainen kaupungissa

Kyllä minua vähän tuppasi naurattamaan pääkaupungissa, kun lampsin mustiin, harmaisiin ja ruskeisiin sävytettyjen stadilaisten keskellä oranssinvärisissä huopalapikkaissani ja kirkuvanpunaisessa untuvatakissani. Sitten hymähdin, että onpahan ex-maalaisilla mitä töllätä ja kadehtia, kun raukat eivät enää osaa pukeutua vuodenajan, leveysasteen tahi maalaisjärjen mukaan.

Tämä maatiaishämäläinen lennähti toisen samanmoisen luokse viettämään laatuaikaa. Se piti sisällään pitkäkestoisia cityaktiviteetteja, kuten:

a) pitkiä kauneusunia,
b) pitkiä aamukahvi-istuntoja,
c) pitkiä kahvilasessioita,
d) pitkiä ravintolalounaita,
e) pitkiä nähtävyyssessioita ja
f) pitkiä elokuvailtoja ja
g) pitkiä nauruja ja vielä pitempiä hekotuksia.

Tuota kaikkea saa, kun on tuntenut toisen liki neljäkymmentä vuotta. Ei ole kiire mihinkään, sillä toinen on tarpeeksi.

Kävimme opastetulla kulissikierroksella Helsingin kaupunginteatterissa. Nyt osaan kertoa tarkasti, mistä ylimääräiset pahkurat vyötärölleni ovat tulleet! Lisäksi olen nähnyt verstaat, varastot, ompelimot ja maskeeraamot, missä tehdään taikoja meidän mennä ja lumoutua. Suosittelen kierrosta lämpimästi.

Helsinki-vierailujeni must-kohteisiin kuuluu aina itseoikeutetusti Akateeminen kirjakauppa, Alvar Aallon arkkitehtuurin ja miljoonien tarinoiden kauppapaikka. Sen ohella käyn aina museossa, jotta ymmärtäisin paremmin, mistä olen tulossa ja mihin olen menossa. Nyt museonnälkääni taltutti kolme museota: Suomen valokuvataiteen museo, Hotelli- ja ravintolamuseo sekä Teatterimuseo.

Teatterimuseossa oli lämmin vastaanotto ja paljon, paljon tekemistä ja kokeilemista. Pääsin vetämään päähäni dollarihatun ja päälleni vaaleanpunaisen rimpsuaamutakin. Ystävä ennusti säätä ja toimi valaistusasiantuntijana, kun minä keekoilin Arkadia-teatterin lavalla.

Välillä piti levähtää ja siihen oiva paikka on Kluuvikadun perinteikäs kakkukahvila. Karamelleja olisi ollut myytäväksi asti eikä makeista matkamuistoista ollut pulaa. Mielenkiinnolla seurasin kolmen japanilaisen matkailijan muumi-fanitusta.

Hyvinvointini tuli hoidettua tasapainoon neljän päivän nauru- ja itkuterapialla. 

Nyt jaksan taas kohdata mitä eriskummallisempia maalaishaasteita. 

Eläköön Henkinen Hammaslääkäri!

Vanha rouva