Maalainen kaupungissa

Kyllä minua vähän tuppasi naurattamaan pääkaupungissa, kun lampsin mustiin, harmaisiin ja ruskeisiin sävytettyjen stadilaisten keskellä oranssinvärisissä huopalapikkaissani ja kirkuvanpunaisessa untuvatakissani. Sitten hymähdin, että onpahan ex-maalaisilla mitä töllätä ja kadehtia, kun raukat eivät enää osaa pukeutua vuodenajan, leveysasteen tahi maalaisjärjen mukaan.

Tämä maatiaishämäläinen lennähti toisen samanmoisen luokse viettämään laatuaikaa. Se piti sisällään pitkäkestoisia cityaktiviteetteja, kuten:

a) pitkiä kauneusunia,
b) pitkiä aamukahvi-istuntoja,
c) pitkiä kahvilasessioita,
d) pitkiä ravintolalounaita,
e) pitkiä nähtävyyssessioita ja
f) pitkiä elokuvailtoja ja
g) pitkiä nauruja ja vielä pitempiä hekotuksia.

Tuota kaikkea saa, kun on tuntenut toisen liki neljäkymmentä vuotta. Ei ole kiire mihinkään, sillä toinen on tarpeeksi.

Kävimme opastetulla kulissikierroksella Helsingin kaupunginteatterissa. Nyt osaan kertoa tarkasti, mistä ylimääräiset pahkurat vyötärölleni ovat tulleet! Lisäksi olen nähnyt verstaat, varastot, ompelimot ja maskeeraamot, missä tehdään taikoja meidän mennä ja lumoutua. Suosittelen kierrosta lämpimästi.

Helsinki-vierailujeni must-kohteisiin kuuluu aina itseoikeutetusti Akateeminen kirjakauppa, Alvar Aallon arkkitehtuurin ja miljoonien tarinoiden kauppapaikka. Sen ohella käyn aina museossa, jotta ymmärtäisin paremmin, mistä olen tulossa ja mihin olen menossa. Nyt museonnälkääni taltutti kolme museota: Suomen valokuvataiteen museo, Hotelli- ja ravintolamuseo sekä Teatterimuseo.

Teatterimuseossa oli lämmin vastaanotto ja paljon, paljon tekemistä ja kokeilemista. Pääsin vetämään päähäni dollarihatun ja päälleni vaaleanpunaisen rimpsuaamutakin. Ystävä ennusti säätä ja toimi valaistusasiantuntijana, kun minä keekoilin Arkadia-teatterin lavalla.

Välillä piti levähtää ja siihen oiva paikka on Kluuvikadun perinteikäs kakkukahvila. Karamelleja olisi ollut myytäväksi asti eikä makeista matkamuistoista ollut pulaa. Mielenkiinnolla seurasin kolmen japanilaisen matkailijan muumi-fanitusta.

Hyvinvointini tuli hoidettua tasapainoon neljän päivän nauru- ja itkuterapialla. 

Nyt jaksan taas kohdata mitä eriskummallisempia maalaishaasteita. 

Eläköön Henkinen Hammaslääkäri!

Vanha rouva

Käsillä värkätty tammikuu

Uusi vuoteni on alkanut käsitöiden merkeissä. 

Ensin kudoin valmiiksi ennen joululomaa aloittamani kaulahuivin. Sille kertyi mittaa tupsuineen päivineen 2 metriä ja 25 senttiä. Lankana on pehmeä kašmirvilla, sillä pidän huivia myös sisäasusteena paljasta kaulaa vasten. Ei kutita. 

Kudoin vuoden lopulla yhdeksän paria sukkia, mutta jonnekin ne ovat kadonneet. Kumma juttu. 

Ei muuta kuin uusia puikoille ja maailmalle:

 

  

 

Olen harrastanut myös jotain sellaista, minkä parissa en ole puuhastellut ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen:

 

 

Mattoa en kutonut. Jotain ihan muuta. Pitää vielä päättellä, ommella, leikata ja sommitella...

Työrintamalla on loppuvuoden hulinavaiheen ja pikkujouluputken jälkeen hiljaisempaa. 

Siksi olen kerinnyt käydä myös kirjastossa. Monta ihanaa kirjaa odottaa pöydänkulmalla lukijaansa. 

Mitä sinä olet puuhaillut tammikuussa?

Vanha rouva

kysyy

Hämäläinen joulupukki

Pakkanen paukkui nurkissa, kun Joulupukki piipahti meidän kartanolla ilahduttamassa hämäläistä emäntää ja sen pohjoispohjalaisia rakkaita. Kuukauden myöhässä, mutta tulipahan kuitenkin!

 

Vaivihkaa joulupukki oli kiikuttanut saunanlauteille paketin jos toisenkin. Pikkuihminen (josta muuten syksyllä tulee ekaluokkalainen!) ja sen Sisko tulivat tohinalla sisään pakkasesta ja heti alkoi armoton mankuminen: Mennäänkö etsimään? Onko ne sängyn alla? Ei kait se taas ole unohtanut niitä saunaan? Joko saa? Eikö jo voi? Pikkuisten äiti on kuitenkin armoton ja topakka Nuori rouva: Ensin syödään!

Ruokaisana tarjottavana oli voileipäkakkujoulukuusi Valion ohjeen inspiroimana. Tein körön kinkkujuustoleipiä, jotka leikkasin kolmioiksi. Kasasin kolmiot kuuseksi (muutama hammastikku kannattaa tökkiä sinne tänne, muuten kuusi kallistuu ja kellahtaa). Vatkasin maustamatonta tuorejuustoa ja kermaa vaahdoksi ja pursotin ruusukkeita kuusen oksanhaaroihin. Kuusenkoristeiksi pääsivät aurajuutoskuutiot, cheddarjuustosydämet, granaattiomenansiemenet, suolatikkuset ja maissilastut.

 

Makeaksi kahvipöydän kruunuksi leivoin marjakakun:

Muhkeassa kakussa oli yhteensä viisi kakkukerrosta suklaakakkua ja vaaleaa kakkua. Eriväristen kerrosten väleihin laitoin puolukkahilloa banaanikermavaahdon kera ja vadelmarahkavaahtoa. Koristelin kakun kermavaahdolla ja granaattiomenansiemenillä. 

Sitten tuli joulupukki:

Hetken aikaa huusholli oli täynnä naurua (ja ihan pikkuisen uhmaikää), kilpajuoksua ja hippasillaoloa. Hetken aikaa seurasimme lasten iloa ja riemua. Liian pian ilta pimeni ja pikkuiset piti viedä iltapuuhiinsa - onneksi oli niin suuri kuusi ja kakku, että evääksikin riitti!

Jouluterveisin Vanha rouva

Ranskalainen olkikoppa

 

 

Ranskalainen olkikoppa lähti aikaisin aamulla kaupunkiin emäntänsä kanssa. Kukaan ei tuntunut olevan hereillä: ei valon valoa, ei ristin sielua. Vain viluinen ranskalainen pysäkillä.

 

Kaupungissa piri paarustaa koko keskustan läpi. Matkalla emäntä pysähtyi ihailemaan revontulia ja vanhaa pappilaa.

 

Juna-aseman kupeessa ranskalainen pääsi pakkasesta sisätiloihin lämmittelemään. Emännällä oli bisneksiä käsityökeskuksessa, missä tuoksuu terva ja missä aina halataan, kun ovesta astuu sisään.

 

Bisneksien jälkeen emäntä paarusti takaisin onnikkapysäkille ja katseli matkalla kaunista talvea. Onneksi se tajusi olla lykkäämättä viluista ranskalaista hankeen.

 

Kotipihassa ranskalaista odotti JÄRKYTYS: kuusi mottia koivuklapeja. Emännän piti ruveta puunkantohommiin ja se unohti ranskalaisen seinän viereen pariksi tunniksi:

Markkinoilta ostettu ranskalainen olkikoppa on sisukasta tekoa. Se on jo kolmatta vuotta palvellut emäntäänsä kesät talvet. Se jaksaa kantaa niin läppärin kuin paksun mapinkin - maitopurkeista puhumattakaan. Hämärän tullen emäntä kantoi kopan pirtin lämpöön ja hemmotteli perhettä marjakakulla:

Marjajukurtista pyöräytettyä puolukka-vadelma-kakkua päästiin nauttimaan ranskalaisen kotio kantamassa hienossa seurassa:

 

Emäntä haki käsityökeskuksesta pläkkipelliset lyhdyt, joita se on himoinnut monta vuotta. Nyt lyhdyt kimaltavat pöydän päässä kilvan hopeisten kyyhkyläisten kanssa.

Ranskalainen olkikoppa pääsi eteiseen odottamaan seuraavaa kaupunkireissua. Sen pituinen se.

Vanha rouva, ranskalaisen emäntä