Ensiksi kokeilin maalia tavallisiin, reissussa rähjääntyneisiin saviruukkuihin. Kolmeen kertaan kun ruukut sudin, jo alkoi maalipinta täyttää laatuvaatimukseni. Täytin ruukut havuilla ja virkaheitoilla silkkiruusuilla.
Sitten maalasin pienen puulaatikon kirkkaan keltaiseksi. Sekin nieli sisäänsä samanlaisen koristelun kuin saviruukut. Erona on se, että saviruukut jäävät pation katoksen alle turvaan sateelta ja keltainen puulaatikko pääsee sateeseen ja tuuleen. Saas nähdä, kuinka pinta pitää.
Keltainen puulaatikko ruuvattiin kiinni kalkkimaalauskurssilla sutimaani puutarjottimeen. Sen vanhensin hiekkapaperilla ja käsittelin vahalla. Tuolin kohtalo onkin sinulle jo tuttu (KLIK)?
Maaleja oli vielä purkinpohjilla. Tartuin vanhaan sinkkiämpäriin ja sudin siihen raitoja. Annoin kuivua. Sitten hioin. Hiomapölyä piti putsata pois ja minä älykkäänä ihmisenä kastoin koko ämpärin vesisaaviin. Sitä ei olisi pitänyt tehdä: kalkkimaali alkoi kupruilla ja olisi lähtenyt pelkällä pyyhkäisyllä ämpärin pinnasta. Maltoin kuitenkin mieleni ja mallasin ämpärin alahuonerakennuksen ikkunan alle. Katsotaan, onko maali valunut sorakolle seuraavan rankkasateen jälkeen.
Siihen loppuivat kalkkimaalit. Niinpä pation pöydän naulalaatikot saivat pysyä ruskeina. Hain niihin jäkälää, mustikanvarpuja ja kuusenoksia. Takimmaisen lootan täytin oravan kaluamilla kävynrangoilla. Yllätyksekseni huomasin, että jäkälä saa olla rauhassa raivopäisiltä tinteiltä. Nyt on kuuminta hottia nokkia kävynrankoja ja silkkiruusua!
Lopuksi vielä yksi maalikokeilu. Ei minun tekemäni. Sain sukulaislikalta lahjaksi vanhoja puuovia purkutalosta. Umpipuuta oleva kapea ja korkea ovi on tässä: