17.10.2018

En usko kokeilematta

Kalkkimaalaukurssilla opetettiin, että kalkkimaalilla voi maalata melkein mitä tahansa. En uskonut, joten kokeilla piti. Kolusin  huushollin läpi maalauskokeilujani varten.

Ensiksi kokeilin maalia tavallisiin, reissussa rähjääntyneisiin saviruukkuihin. Kolmeen kertaan kun ruukut sudin, jo alkoi maalipinta täyttää laatuvaatimukseni. Täytin ruukut havuilla ja virkaheitoilla silkkiruusuilla.

 

Sitten maalasin pienen puulaatikon kirkkaan keltaiseksi. Sekin nieli sisäänsä samanlaisen koristelun kuin saviruukut. Erona on se, että saviruukut jäävät pation katoksen alle turvaan sateelta ja keltainen puulaatikko pääsee sateeseen ja tuuleen. Saas nähdä, kuinka pinta pitää.

 

Keltainen puulaatikko ruuvattiin kiinni kalkkimaalauskurssilla sutimaani puutarjottimeen. Sen vanhensin hiekkapaperilla ja käsittelin vahalla. Tuolin kohtalo onkin sinulle jo tuttu (KLIK)?

 

Maaleja oli vielä purkinpohjilla. Tartuin vanhaan sinkkiämpäriin ja sudin siihen raitoja. Annoin kuivua. Sitten hioin. Hiomapölyä piti putsata pois ja minä älykkäänä ihmisenä kastoin koko ämpärin vesisaaviin. Sitä ei olisi pitänyt tehdä: kalkkimaali alkoi kupruilla ja olisi lähtenyt pelkällä pyyhkäisyllä ämpärin pinnasta. Maltoin kuitenkin mieleni ja mallasin ämpärin alahuonerakennuksen ikkunan alle. Katsotaan, onko maali valunut sorakolle seuraavan rankkasateen jälkeen.


Siihen loppuivat kalkkimaalit. Niinpä pation pöydän naulalaatikot saivat pysyä ruskeina. Hain niihin jäkälää, mustikanvarpuja ja kuusenoksia. Takimmaisen lootan täytin oravan kaluamilla kävynrangoilla. Yllätyksekseni huomasin, että jäkälä saa olla rauhassa raivopäisiltä tinteiltä. Nyt on kuuminta hottia nokkia kävynrankoja ja silkkiruusua!


Lopuksi vielä yksi maalikokeilu. Ei minun tekemäni. 
Sain sukulaislikalta lahjaksi vanhoja puuovia purkutalosta. Umpipuuta oleva kapea ja korkea ovi on tässä:


Mitä tuumaat, mitä painavasta ovesta voisi tuunata? 
Yhdeltä puolelta ovi on tämmöinen vihreä-sini-keltainen, toiselta valkoinen.

Värikkäin terveisin
Vanha rouva

5.10.2018

Iloinen maalari

 

Olin kalkkimaalauskurssilla muutama viikko sitten. Osanottajat toivat kotoa maalattavaksi mm. koriste-esineitä,  piianpeilin, poronsarvet, seinälokerikon ja puupurkkeja. Minulla oli tarjotin ja taulunkehykset. Kun muut valitsivat hempeitä pastellisävyjä, minä valitsin ronskisti mustan, punaisen, oranssin ja keltaisen.

Tarjottimestani maalasin iloisen värisen kynttilänalusen. Vanhensin tarjottimen santapaperilla ja käsittelin lopuksi kalustevahalla. Nyt tarjotin odottaa kynttilänjalkojen valmistumista tuunarin työpajasta.

Taulunkehyksen maalasin punaiseksi. Punaisen kalkkimaalin alta hankasin esiin alkuperäistä violettia väriä. Vahasin myös kehyksen.

Vanha herra asensi kehykseen verkkoa hirveän kitinän kanssa. Kitinä loppui siihen paikkaan, kun mies tajusi tekevänsä taulua rakkaalle harrastukselleen.


Jotta uistintaulu olisi oikein edukseen, piti sille rakentaa arvoisensa ympäristö. Seinään ruuvattiin kaksi valurautaista kannatinta ja niiden päälle hylly. En ole moista härpäkettä vinkunut kuin vasta viitisen vuotta. Nyt osasin ilmeisesti vetäistä oikeasta narusta. 


Kävimme armeijakampekaupassa etsimässä harmaata vilttiä, josta olisin ommellut tyynyt puusohvalla olevan patjan kaveriksi. Ei myydä enää vilttejä, ei. Sen sijaan viereiseltä kirpparilta löytyi tämmöisiä puurinkuloita: 


Kun kalkkimaaleja on vielä vaikka kuinka paljon pikkupurkkien pohjalla, 
maalasin rinkulat iloisen värisiksi: 


Kalkkimaali kuivuu nopeasti, 
joten pääsin heti tuunamaan kaksi rinkulaa virkaamillani kukkasilla:

 

Iloinen maalari ei vielä paljasta, mitä muista rinkuloista tuunataan.

Vanha rouva